Reforming policy, changing practices? : special education in Finland after educational reforms

Abstract

The aim of the research was to examine the changes in special education practices following the funding reform in 2010 and the reform of the Basic Education Act in 2011. The research focused on studying if the practices in municipalities and schools have changed according to the aims of the reforms. In addition, the research examined variations in the practices and changes among municipalities and schools as well as the factors that explained the variations. The research was based on three kinds of data: a survey of principals (N = 335), interviews with high-ranking officials in the municipal education administration (N = 7), and the official statistics for special education in municipalities (N = 301) compiled by Statistics Finland. Survey and interview data were collected in the autumn of 2012, whereas the official statistics covered the years between 2008 and 2014. Overall, the changes in special education practices seemed to align with the aims of the reforms. The results indicated that the reforms had altered the share of students receiving special education. Moreover, practices related to early support had changed, albeit not only in the positive sense. Negative changes were also discerned, such as the decrease in resources of part-time special education. The practices of special education and changes to them varied among municipalities and schools. In particular, small and large municipalities and schools differed in both special education practices and the implementation of the reforms. The results suggest that the reforms have altered the use of special education resources and that there is a need to re-allocate the resources of special education in municipalities. The results of this research support the idea that while implementing a reform, local authorities adapt the new practices to existing structures. Accordingly, the local context and existing structures of special education play a role in how practices have changed after the reform. Consequently, resources and variation in local context and structures have to take into account when planning reforms and their implementation.

Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisopetuksen käytäntöjen muuttumista vuoden 2010 rahoitusjärjestelmän uudistuksen ja vuoden 2011 perusopetuslain uudistuksen jälkeen. Tutkimuksessa selvitettiin, ovatko erityisopetuksen käytännöt kunnissa ja kouluissa muuttuneet uudistusten tavoitteiden mukaisesti. Lisäksi tutkittiin, millä tavoin käytännöt ja niiden muutokset vaihtelevat kuntien ja koulujen välillä sekä millaiset tekijät selittävät tätä vaihtelua. Tutkimus perustui kolmeen eri aineistoon: rehtorikyselyyn (N = 335), opetustoimen johdossa työskentelevien haastatteluihin (N = 7) ja Tilastokeskuksen keräämiin erityisopetuksen virallisiin tilastoihin 301 kunnasta. Kysely- ja haastatteluaineisto kerättiin syksyllä 2012, kun taas viralliset tilastot olivat vuosilta 2008–2014. Kaiken kaikkiaan muutokset erityisopetuksen käytännöissä näyttävät olevan uudistusten tavoitteiden suuntaisia. Tulokset osoittivat, että uudistukset ovat muuttaneet erityisopetusta saavien oppilaiden määrää kunnissa. Lisäksi varhaisen tuen käytännöt ovat muuttuneet, vaikkakaan eivät ainoastaan myönteisesti. Kielteisenä muutoksena havaittiin muun muassa osa-aikaisen erityisopetuksen resurssien väheneminen. Erityisesti pienet ja suuret kunnat sekä koulut erosivat toisistaan erityisopetuksen käytännöissä sekä siinä, miten ne ovat toteuttaneet uudistuksia. Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että uudistukset ovat muuttaneet erityisopetusresurssien käyttöä ja että kunnissa on tarpeen kohdentaa erityisopetuksen resursseja uudelleen. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että toteuttaessaan uudistuksia kunnissa ja kouluissa viranomaiset sopeuttavat uusia käytäntöjä vanhoihin rakenteisiin. Näin ollen resurssit, alueelliset tekijät ja rakenteet pitää ottaa huomioon laajoja kansallisia uudistuksia suunniteltaessa ja toteutettaessa.