Ongelmaperustainen oppiminen lukion kemian opetussuunnitelmassa ja opetuksessa

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa on tutkittu nykyisen lukion opetussuunnitelman perusteita ja ongelmaperustaista oppimista lukion kemian opettajien näkökulmasta. Tutkielman kirjallisessa osassa määritellään ongelmaperustainen oppiminen ja sitä vastaavat pedagogiset mallit. Lisäksi pohditaan miksi ja miten lukion kemian opetussuunnitelma muuttui vuonna 2015, miksi siihen otettiin mukaan ongelmaperustainen oppiminen ja miten opettajat muutoksen kokivat. Toisaalta perehdytään myös parhaaseen mahdolliseen tapaan hyödyntää ongelmaperustaista oppimista lukion kemian opetuksessa ja tarjotaan konkreettisia esimerkkejä ongelmaperustaisen oppimisen käytön tueksi. Lisäksi pohditaan opetustyylin hyötyjä ja haasteita sekä oppilaiden ja oppimisen että opettajien ja opettamisen näkökulmasta.

Lukion kemian opetussuunnitelman perusteita muutettiin, koska opetussuunnitelman haluttiin vastaavan tulevaisuuden työelämätaitoja. Sitä muutettiin kohti tutkivaa työotetta ja aktiivisen oppijan kuvausta ja vaatimuksiin sisällytettiin esimerkiksi tutkiva oppiminen, jota ongelmaperustainen oppiminen mallina vastaa. Sisällytys tehtiin, koska sen katsottiin lisäävän työelämässä tarvittavia uusia taitoja, kuten kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisua. Edellä mainitut taidot perusteltiin kirjallisuudessa myös ongelmaperustaisen oppimisen suurimmiksi hyödyiksi oppilaille ja oppimiselle. Kirjallisuuden perusteella opettajat kokivat opetussuunnitelman perusteiden muutoksen pääosin positiivisena, mutta valittivat opetussuunnitelman ja ongelmaperustaisen oppimisen resurssi-, aika- ja työmääräongelmista.

Pro gradu -tutkielman kokeellisessa osassa on selvitetty kyselytutkimuksella lukion kemian opettajien mielipiteitä nykyisestä lukion kemian opetussuunnitelmasta, sen muutoksesta ja ongelmaperustaisen oppimisen opetustyylistä. Tutkimukseen vastasi anonyymisti 16 lukion kemian aineenopettajaa, joilla oli suurimmalla osalla opetuskokemusta takana useita vuosia.

Kokeellisen osan perusteella opettajat kokivat lukion kemian opetussuunnitelman muutoksen tarpeellisena ja positiivisena asiana. Myös ongelmaperustaisen oppimisen lisääminen opetussuunnitelman oli opettajien mielestä hyvä asia. Opetustyylin haasteina nähtiin ajankäytölliset ongelmat ja oppilaiden itseohjautuvuuden riittämättömyys. Hyödyiksi taas korostettiin oppilaiden kriittisen ajattelun taitojen ja ongelmanratkaisutaitojen kehittyminen. Kokeellinen osa vastasi kirjallista osaa useilta osin ja molempien mukaan ongelmaperustaista oppimista hyödynnetään lukion kemian opetuksessa parhaiten käyttämällä sitä ajankäytöllisistä ja opetuksellisista syistä yksittäisten kemian käsitteiden tai aihealueiden oppimisessa.