“Speaking inevitably plays a smaller role than it should” : teaching of oral skills in a Finnish upper secondary school EFL classroom

Abstract

Suullisen kielitaidon arvioinnista vieraiden kielten ylioppilaskokeissa on keskusteltu pitkään, ja suullinen osio on suunnitelmissa sisällyttää niihin lähivuosina. On siis ajankohtaista tutkia, miten suullista kielitaitoa tällä hetkellä opetetaan lukiossa.

Tämän tapaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin suullista kielitaitoa opetetaan A-englannin lukiokursseilla ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen, minkä verran ja millaisten tehtävien avulla suullista kielitaitoa opetetaan. Suullisten tehtävien tyyppien luokittelun pohjana oli Mäkelän (2005) tutkimuksessa käytetty malli kolmesta kommunikatiivisten tehtävien ulottuvuudesta: avoimuudesta, autenttisuudesta sekä vuorovaikutuksellisuudesta. Tutkimus toteutettiin havainnoimalla viittä erään itäsuomalaisen lukion englannin oppituntia sekä haastattelemalla opettajaa, joka piti tunnit.

Observoinneissa havaittiin, että suullisia tehtäviä tehtiin tunneilla vähän. Ne tehtävät, jotka tehtiin, eivät pääasiassa olleet kommunikatiivisia. Tunneilla ja haastattelussa selvisi kuitenkin, että havainnoiduilla kursseilla tehdään suullisia tehtäviä äänitettävien kotitehtävien muodossa. Nämä koearvosanaan vaikuttavat tehtävät osoittivat kommunikatiivisuuden piirteitä. Haastattelun avulla saatiin selville, että syynä tunnilla tehtyjen suullisten tehtävien vähyyteen oli opetusryhmien suuret koot, huonosti suulliseen työskentelyyn soveltuvat tilat sekä oppilaiden varautuneisuus oppitunnilla ääneen puhumista kohtaan. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että suullisen kielitaidon opetusta lukion vieraiden kielten oppitunneilla tulee kehittää, jotta opetussuunnitelmaan kirjattu kommunikatiivisuuden tavoite toteutuu ja opiskelijat ovat tulevaisuudessa valmiita suulliseen ylioppilaskokeeseen.