Perusteita toiminnallisille työtavoille matematiikan opetuksessa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää millaisia näkemyksiä alan tutkimuskirjallisuus nostaa käsitteenmuodostusvälineiden käytöstä alakoulun matematiikan opetuksessa ja onko niiden käytöllä positiivinen vaikutus oppimistuloksiin. Käsitteenmuodostusvälineillä tarkoitetaan tässä konkreettisia käsin kosketeltavia välineitä, joita käytetään matemaattisten käsitteiden havainnollistamiseen. Alan kirjallisuudesta muodostetun teoriakatsauksen jälkeen etsittiin tieteellisistä tutkimusartikkeleista tuoreita tutkimustuloksia konkreettisten välineiden käytöstä ja hyödyistä matematiikan opetuksessa. Näiden pohjalta aiheesta muodostettiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus.

Tutkimuskirjallisuus nosti esille näkemyksen, jonka mukaan käsitteenmuodostusvälineistä on selkeästi hyötyä kaikkien alakoulun vuosiluokkien matematiikan opetuksessa. Näin ollen voimassa olevan opetussuunnitelman (POPS 2014) korostamille konkreettisille opetustavoille on olemassa tieteellinen perusta.

Tutkimustulosten mukaan konkreettisten välineiden käyttö alakoulun matematiikan opetuksessa tuottaa perinteistä esittävää opetusta parempia oppimistuloksia. Tehokkainta oppimisen kannalta on käyttää käsitteen opettamiseen ensin konkreettisia välineitä, tämän jälkeen kuvia ja lopuksi symbolista esitystapaa. Parhaimmat oppimistulokset saadaan aikaan välineillä, jotka haastavat oppilaan ajatteluprosessia, eivätkä tarjoa vastausta valmiina.