Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen Venäjän valtion television suosioon ja vaikutusvaltaan liittyviä tekijöitä sekä sitä, millä keinoin televisiossa esitetyt näkökulmat ohjailevat katsojan tulkintaa haluttuun suuntaan. Tutkin myös televisio-ohjelmien rakenteeseen liittyviä ominaisuuksia kuten narratiivia sekä realismin rakentumista, jotka osaltaan kasvattavat uutisen vaikutusvaltaa. Työssäni huomio siis kohdistuu paljolti ihmisen ajattelun toimintaan, jota valtaapitävät hyödyntävät niin uutisen rakenteen, kuin sen sisällönkin muodostamisessa. Aiheen käsittely on perusteltua, sillä ihmisten maailmankuvat pohjautuvat pitkälti median antamaan tietoon.
Aineistona tutkimusta varten olen käyttänyt Venäjän valtiollisella televisiokanavalla esitettyä, tapahtumia analysoivalla otteella selittävää uutisreportaasia. Reportaasin aiheena on Venäjän doping-skandaali, jonka julkaisun aikaan saatiin vahvistettua tietoa Venäjän antidoping-laboratorion toiminnasta valtion rahoituksella. Aineisto
ksi valikoitui kyseinen uutinen, sillä kiinnostukseni kohteena oli se, miten venäläinen media vastaa ulkopuolelta tuleviin syytöksiin ja kääntää syytökset omaksi edukseen.
Tutkimusmetodina käytän Norman Faircloughin Kriittistä diskurssianalyysiä, joka yhdistää kielen tutkimuksen ja yhteiskunnallisen todellisuuden tarkastelun kolmen mittaustason kautta. Metodin avulla on mahdollista selvittää kielen taakse piilotettuja yhteiskunnallista tilaa kuvastavia rakenteita.
Analyysi osoittaa, että valtion television vaikutusvallan säilymisessä ensisijaisen tärkeässä asemassa ovat Venäjällä vahvasti säilynyt ideologinen perusta, jonka sisältämät ajatukset maan geopoliittisesta asemasta ja vahvasta ja kunniakkaasta valtiosta ovat syvällä venäläisten televisiokatsojien maailmankuvassa. Tämän maailmankuvan muodostumisessa tärkeitä kohtia ovat kulttuuritekijät ja vastakkainasettelut venäläisten ja muiden välillä, mitkä luovat venäläisille yhteistä kokemusta tapahtumien syistä. Tässä prosessissa ensisijaisen tärkeässä asemassa näyttää olevan naturalisaatio, jonka tuloksena televisiokatsojat alkavat pitää televisiossa esitettyjä tulkintoja maailmasta itsestäänselvyyksinä, luonnollisina totuuksina. Uutisia katsomalla katsoja taipuvat hyväksymään valtion näkökulmia omikseen. Tulkintani mukaan valtion tavoitteet on pystytty sovittamaan kansalaisten maailmankuvaan, jonka tuloksena katsojat säilyvät tyytyväisinä näkemiinsä uutisiin. Tällä tavalla valtaapitävät säilyttävät yhä uudelleen oikeutuksen toimintansa suuriin linjoihin. Vaikuttuminen ja todentuntuisuus vahvistuvat edelleen, kun näkökulmien esittämiseen käytetään katsojalta piilotettuja, tunteisiin vetoavia keinoja.
...
