Family fury : arguments the Gilmore style

Abstract

Pragmatiikan ja keskusteluanalyysin avulla voidaan tutkia luonnollisesti ilmeneviä kommunikaatiotilanteita ja tulkita puhujien todellisia tarkoitusperiä heidän sanojensa takana. Tutkimusta on tehty viime vuosina jossain määrin myös ei-luonnollisten, kuten televisiosarjoissa ilmenevien kommunikaatiotilanteiden parissa. Television tutkiminen ilmiönä on mielenkiintoinen, sillä television merkitys ihmisten elämässä on nykyään suurempi kuin ennen.

Tämä tutkielma keskittyy tutkimaan perheensisäisiä konfliktitilanteita Gilmoren tytöt -televisiosarjassa. Teoreettisena taustana on käytetty pragmatiikkaa, keskusteluanalyysia sekä Paul Gricen yhteistyön periaatetta sekä maksiimeja. Tutkielmaa varten Gilmoren tytöt -sarjasta valittiin ensimmäisen kauden kolme ensimmäistä jaksoa ja näistä kerättiin tutkimukselle keskeisiä konfliktitilanteita. Dialogit on avattu ja niissä esiintyviä konflikteja on analysoitu pragmatiikan ja keskusteluanalyysin avulla. Tärkeimpinä taustateorioina ovat olleet Paul Gricen yhteistyön periaate (cooperative principle) sekä keskustelumaksiimit. Konfliktitilanteiden analysoinnin apuna on myös käytetty Keiko Ikedan artikkelia, jossa käsiteltiin konfliktitilanteiden syntyä, jatkumista ja lopulta niiden sammuttamista.

Tutkimuksessa selvisi, että Gilmoren tytöt -sarjasta kerätyn aineiston perusteella henkilöhahmot käyttävät toisiinsa nähden niin erilaisia kommunikointityylejä, että väärinymmärryksiä ja konflikteja esiintyy liki aina, kun keskeiset henkilöhahmot ovat läsnä. Tilanteissa esiintyy esimerkiksi huumoria, ironiaa ja sarkasmia. Oma osansa on myös nonverbaalilla ja kehollisella viestinnällä. Gricen yhteistyön periaatetta ja keskustelumaksiimeja rikotaan usein. Tutkimuksessa korostuivat hahmojen keskinäiset suhteet, vanhat jännitteet ja pitkään jatkuneet kiistat.