Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää suomalaisten urheiluyläkoululaisten viikoittaista liikunta-aktiivisuutta, koettua fyysistä toimintakykyä ja niiden välistä yhteyttä. Liikunta-aktiivisuutta ja koettua fyysistä toimintakykyä tarkasteltiin sukupuolittain ja päälajiryhmittäin (joukkuelajit, esteettiset lajit, muut yksilölajit) sekä erikseen jalkapallon ja jääkiekon harrastajilla. Tutkielman kohteena olivat urheiluyläkoulukokeilussa elokuussa 2017 aloittaneet 7.-luokkalaiset nuoret. Aineisto kerättiin syyslukukauden 2017 aikana elektronisella kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi tammikuun 2018 puoleen väliin mennessä 217 urheiluyläkoululaista 11:stä koulusta, vastausprosentin ollessa 61. Aineisto analysoitiin keväällä 2018. Analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja Khiin neliö (χ2) -testiä, riippumattomien otosten t-testiä sekä yksisuuntaista varianssianalyysiä.
Urheiluyläkoululaisista yli puolet (60 %) saavutti liikuntasuosituksen kyselyä edeltävällä viikolla eli
liikkui reippaasti vähintään tunnin päivittäin. Myös urheiluyläkoulukokeilun tavoitteen (liikkumista 20–30 tuntia viikossa) saavutti yli puolet (57 %) nuorista. Tavallisella viikolla pojat saavuttivat liikuntasuosituksen tyttöjä useammin (p=.025). Esteettisten lajien harrastajat liikkuivat tuntimäärällisesti enemmän verrattuna joukkuelajien harrastajiin (p=.011). Urheiluyläkoululaisilla oli myönteinen käsitys omasta fyysisestä toimintakyvystään. Tytöt kuitenkin kokivat notkeutensa (p=.000) ja tasapainonsa (p=.021) poikia paremmiksi, kun taas pojat kokivat pallonkäsittelynsä (p=.000) sekä taitavuutensa liikunnassa ja peleissä (p=.004) paremmiksi kuin tytöt. Päälajiryhmittäin tarkasteltuna notkeudessa, tasapainossa, pallonkäsittelyssä ja taitavuudessa liikunnassa ja peleissä havaittiin tilastollisesti erittäin merkitseviä eroja. Esimerkiksi esteettisten lajien harrastajat kokivat notkeutensa paremmaksi kuin joukkuelajien ja muiden yksilölajien harrastajat. Joukkuelajien harrastajat taas kokivat pallonkäsittelynsä paremmaksi kuin esteettisten ja muiden yksilölajien harrastajat. Liikunnallisesti aktiivisemmat urheiluyläkoululaiset kokivat fyysisen toimintakykynsä pääosin paremmaksi verrattuna vähemmän liikkuviin urheiluyläkoululaisiin.
Urheiluyläkoululaisista lähes puolella (40 %) liikkumisen määrä jää liikuntasuosituksen (vähintään 60 minuuttia liikuntaa päivittäin) mukaan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta näennäisesti liian vähäiseksi, vaikka he liikkuvat keskimäärin 21 tuntia viikossa. Kansallinen liikuntasuositus (vähintään 60 minuuttia reipasta ja rasittavaa liikuntaa päivittäin) ei huomioi riittävän levon määrää, minkä vuoksi nuorille tavoitteellisille urheilijoille olisi perusteltua laatia oma lajikohtainen liikuntasuositus. Kansallisesti kattavan LIITU-tutkimuksen (2016) tuloksiin peilaten urheiluyläkoululaiset ovat aktiivisempia liikkujia ja he myös kokevat fyysisen toimintakykynsä paremmaksi kuin ikätoverinsa ympäri Suomea. Tämä vahvistaa käsitystä liikunta-aktiivisuuden ja koetun fyysisen toimintakyvyn välisestä yhteydestä nuorilla. Sukupuolittaiset ja päälajiryhmittäiset erot koetussa fyysisessä toimintakyvyssä selittyvät pitkälti ”sukupuolittuneilla” lajivalinnoilla ja lajien erilaisilla fyysisillä vaatimuksilla.
...
The purpose of this study was to investigate weekly physical activity, perceived physical competence, and the relationship between these two factors within the context of Finnish secondary school sports students. Both physical activity and perceived physical competence were examined by gender, by main sport group (e.g. team sports, aesthetic sports and other individual sports) and separately amongst football and ice hockey players. The study’s participants comprised seventh graders who started secondary school of sports trials in August 2017. By mid-January 2018 the questionnaire was answered by 217 secondary school of sports’ students from 11 schools, making the answering per cent 61. The data was analysed using crosstabulation, chi-squared (χ2) tests, independent samples t-tests and one-way ANOVA.
More than half (60%) of the secondary school sports students achieved the health-enhancing physical activity recommendation (i.e. at least one hour of moderate to vigorous activity per d
ay) in the week prior to the questionnaire. More than half of the students (57%) also reached the objective of secondary school sports classes (i.e. 20 to 30 hours of exercise per week). Within a typical week, boys reached the health-enhancing physical activity recommendation more often than girls did (p = .025). Additionally, aesthetic sport athletes spent more hours being physically active compared to team sport athletes (p = .011). The students perceived their physical competence positively. Girls perceived their mobility (p = .000) and balance (p = .021) better than boys did, whereas boys perceived their ball handling (p = .000) and skills in sports and games (p = .004) better than girls did. When examining the factors according to main sport group, there were statistically significant differences in perceived mobility, balance, ball handling, and skills in sports and games. For example, aesthetic sports athletics perceived their mobility better than team sports and other individual sports athletes. Also, team sports athletes perceived their ball handling skills better than aesthetic sports and other individual sports athletes. The more physically active students reported a higher perceived physical competence compared to the students who were less physically active.
According to the National Institute for Health and Welfare’s standards for 60 minutes daily physical acticity, almost half (40%) of the students in this study reported inadequate physical activity, even though they exercised for 21 hours per week on average. The national recommendation for health-enhancing physical activity (i.e. at least 60 minutes of vigorous activity per day) does not consider rest, so it would be justified to compile a sport-specific physical activity recommendation for target-oriented athletes. When comparing this sample data to nationwide LIITU research (2016), it is clear that secondary school sports students are physically more active and report a higher perceived physical competence than the rest of the cohort. This finding strengthens the understanding of the relationship between physical activity and perceived physical competence amongst youth. The differences in perceived physical competence within gender and sport group can largely be explained by the different choices in sport activities made by boys and girls and by the different physical demands of various sports.
...
