Puhutun kielen variantit resurssina monikielisten koululaisten kirjoitelmissa

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan Helsingin puhutun kielen variantteja monikielisten kuudesluokkalaisten kielitaitotestiin liittyvien kirjoitelmien kielellisenä resurssina. Siinä esitellään, millaisia puhutun kielen piirteitä teksteissä ylipäätään esiintyy, millaisissa tekstin paikoissa niitä esiintyy ja mitä tehtäviä niillä kirjoitelmissa on. Lähtökohtana on tarkastella tekstiä nimenomaan vuorovaikutuksena ja tilanteisena tuotoksena, jossa kirjoittajien ratkaisut kuvaavat heidän näkemystään tehtävästä ja suhteestaan vastaanottajaan. Tutkimuksessa käytetään sosiolingvistisestä variaationtutkimuksen ja keskustelun- ja tekstintutkimuksen sekä suomi toisena kielenä -tutkimuksen tuloksia ja menetelmiä. Aineistona on tekstejä yhteensä 61 oppilaalta, joista yhdeksän tekstejä analysoidaan tarkemmin.

Artikkelissa tarkastelluissa teksteissä oppilaat käyttävät puhutun kielen variantteja ja varieteettia erityyppisiin tehtäviin: yhtäältä osoittamaan kirjoittamisen taitoja puhutun kielen referoinneissa ja kaverikirjeen tekstilajin hallinnassa ja toisaalta osoittamaan näkökulman muutoksia ja rakentamaan identiteettiä. Yksi käyttöympäristö, jossa puhutun kielen variantit ovat taajassa käytössä, ovat sähköiset viestintäfoorumit internetissä. Helsingin puhutun kielen variantit ja varieteetti sopivat lyhyytensä eli runsaiden katoilmiöidensä vuoksi erityisen hyvin ”verkkovarieteetiksi”. Toinen mahdollinen funktio helsinkiläisen varieteetin kirjoittamiselle voi olla identiteetin osoittaminen nimenomaan syntyperäiseksi helsinkiläiseksi erotukseksi maahanmuuttajista; jotkin varieteetin piirteet puuttuvat maahanmuuttajien käyttämästä suomesta. Yleisesti kiinnostava aspekti oppilaiden teksteissä esiintyvissä puhutun kielen varianteissa on se, että ne näyttävät, millainen on oppilaiden näkemys omasta puhutusta kielestään. Kuudesluokkalaisten teksteissä esiintyviä puhutun kielen variantteja voi pitää kansanlingvistisinä analyyseina siitä, miten nuori helsinkiläinen puhuu 2000-luvun lopulla.

This article examines the use of the variants of Helsinki spoken Finnish as a linguistic resource in written work completed as part of multilingual sixth-grade students’ language tests. The article presents the features of local spoken language that appear in these texts, gives an outline of where in the texts they appear, and examines their function within the texts. The article seeks to analyse these texts primarily as examples of interaction and as the product of a given situation in which the students’ solutions reflect their view of the task and their relationship to the reader. This research uses data and methods drawn from sociolinguistic variation research, conversation and text analysis, and research into Finnish as a second language. The corpus employed consists of texts from a total of 61 students, and includes a detailed analysis of nine texts.

In the texts examined in this article, the students use variants and varieties of spoken language to several different ends: on the one hand to demonstrate their writing ability, in summarising spoken language, and their understanding of the genre of writing a letter to a friend, while on the other hand to show a shift in perspectives and to create independent identities. One environment, in which the variants of spoken language are in ever increasing use, consists of online communication forums on the Internet. The variants and varieties of spoken Helsinki Finnish suit this ‘online variant’ perfectly because of its abundance of apocopes, abbreviations and contractions. Another possible function of writing the Helsinki spoken variety of Finnish may be in constructing an identity as a native Helsinki resident as opposed to as, say, an immigrant; a number of the features of this variety of Finnish are missing from the language most commonly used by immigrants. One interesting aspect of the variants of spoken language, which appear in these students’ texts, is that they often reveal the students’ perceptions of their own spoken language. The variants of spoken language present in the texts of these sixth-graders may well be considered ethnolinguistic analyses of the ways in which young Helsinki residents speak at the end of the first decade of the 21st century.