“We don’t need anyone to tell us what to do.” : the power relations in Assassin’s Creed II

Abstract

Videopelit ovat länsimaissa yksi suosituimmista vapaa-ajan harrastuksista. Sen lisäksi, että ne vaikuttavat pelaajiinsa sekä negatiivisesti että positiivisesti, videopelit peilaavat ja kritisoivat yhteiskunnan rakenteita ja arvoja. On perusteltua tutkia videopelejä ja niiden välianimaatioita, sillä niistä välittyvät pelin tekijöiden ideologiat esimerkiksi hahmojen valtataistelujen myötä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli analysoida Assassin’s Creed II – videopelin hahmojen välisiä valtasuhteita. Nämä hahmot kuuluivat assassiinien ja temppeliherrojen salaseuroihin. Työssä tarkasteltiin kolmea välianimaatiota käyttäen multimodaalista sekä elokuvallista analyysimetodia. Multimodaalisen metodin avulla tarkasteltiin eri moodeja, muun muuassa kieltä, kehon liikkeitä sekä proksemiikkaa. Elokuvallinen analyysimetodi sisälsi leikkausten, ottojen ja kuvakulmien tutkimista. Lisäksi tutkimusnäkökulmaksi otettiin myös vallan lähteet Fraserin (2001) mukaan.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että hahmojen valtasuhteet rakentuivat yhtä aikaa sekä multimodaalisten että elokuvallisten keinojen avulla. Jokainen välianimaatio sisälsi hahmon, joka oli valta-asteikolla muita korkeammalla, ja tämä eroavaisuus tuotiin esiin muun muuassa hahmojen liikkeissä ja puheissa sekä kohtauksessa käytetyissä kuvakulmissa ja otoissa. Välianimaatioissa assassiinien ja temppeliherrojen väliset valtasuhteet muuttuivat assassiinien eduksi, ja pelin tekijöiden nähtiin kannattavan heidän ideologiaansa vapaudesta.

Tämän tutkimuksen saavutus on kattava analyysi valtasuhteista kahden eri analyysimetodin keinoin. Jatkossa aineistoa voisi laajentaa koskemaan kokonaista peliä, ja lisäksi aineistosta voisi tehdä multimodaalisen transkription hahmottamisen helpottamiseksi.