Johtaminen ja viestintä hajautuneessa työympäristössä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan johtamista ja viestintää hajautetussa työympäristössä tietyssä, energia-alan suomalaisessa yrityksessä. Tutkimuksen tavoitteena on saada lisätietoa siitä, minkälaisia erityispiirteitä hajautuneisuus aiheuttaa johtamiselle, sekä minkälaista viestintä on liittyen etäjohtamisen eri osa-alueisiin, erityisesti luottamuksen, sitoutumisen ja motivaation synnyttämiseen ja ylläpitämiseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kolmen osan kautta, joista ensimmäisessä käsitellään hajautunutta työtapaa ja siihen liittyvää johtamista, toisessa viestintää hajautetussa työympäristössä ja kolmannessa viestinnän roolia etäjohtamistyön kulmakivenä. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla viittä etäjohtajaa, mutta koska tietoa etäjohtamisesta haluttiin saada laajemmasta näkökulmasta, kerättiin aineistoa lisäksi myös lähettämällä kyselylomake 12:lta heidän johdettavalleen, ja kartoitettiin heidän kokemuksiaan aiheeseen liittyen. Aineisto on analysoitu teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Aineiston analyysissä tutkimusaineisto jaoteltiin viiteen eri teemaan, jotka olivat kokemukset etäjohtamisesta, viestintä etäjohtamistyössä, viestintä luottamukseen liittyen, viestin-tä sitouttamiseen liittyen, sekä viestintä motivointiin liittyen. Analyysiä jatkettiin tyypittelemällä teemoja edelleen, toisin sanoen siis etsimällä teemojen sisältä niitä tyypillisimmin kuvaavia piirteitä. Tutkimuksen tulosten perusteella havaittiin, että etäjohtaminen koetaan Yrityksessä haastavana, liittyen esimerkiksi suuriin vastuisiin, työseurannan vaikeuteen sekä tapaamisten ja kommunikaation vähyyteen. Viestinnän osalta todettiin viestinnän näyttäytyvän yrityksessä yhä melko perinteisenä, ja erojen tiimien välisessä viestintäkäytännöissä olevan suuria. Luottamuksen, sitoutumisen ja motivaation kannalta tärkeimmiksi tekijöiksi tunnistettiin erilaisuuksien huomioonottaminen viestinnässä, sekä etäjohtajan oman esimerkin merkitys. Tärkeintä tämän tutkimuksen puitteissa on kuitenkin huomio siitä, etteivät teknologisen kehityksen ja digitalisaation aikaansaamat, edistyneimmätkään viestintäteknologiat pysty korvaamaan ihmisten johtamisessa tärkeimmäksi tekijäksi nousevaa kasvokkain tapahtuvaa kanssakäymistä.