Lapsuuden kilpaurheilun, ohjatun ja omatoimisen liikunnan yhteys keski-iän liikunta-aktiivisuuteen naisilla

Abstract

Liikkumattomuus on maailmanlaajuinen ongelma, joka lisää sairastumisriskiä. Lasten liikunta-aktiivisuus vähenee selvästi iän myötä, mutta pysyy suurempana niillä, jotka ovat lapsuudessaan olleet liikunnallisesti aktiivisempia. Lapsuuden kilpaurheilun ja muun liikunnan eroja suhteessa keski-iän liikunta-aktiivisuuteen on tutkittu vain vähän. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää ennustaako lapsuusajan kilpaurheilu suurempaa keski-iän liikunta-aktiivisuutta kuin lapsuusajan ohjattu tai itsenäinen liikunnan harrastaminen. Tutkielmassa käytettiin Estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky -tutkimuksen aineistoa. Tutkittavat olivat 47–55 -vuotiaita naisia (n=1393). Heidän lapsuuden liikunta-aktiivisuuttaan arvioitiin retrospektiivisesti kysymällä, minkälaista säännöllistä liikuntaa (ei liikuntaharrastusta, itsenäistä liikuntaa, kilpaurheilua tai ohjattua liikuntaa) he olivat harrastaneet 7–12, 13–16 ja 17–19 –vuotiaana. Keski-iän liikunta-aktiivisuuden tasoa tutkittiin 7–portaisella mittarilla, jonka perusteella tutkittavat luokiteltiin aktiivisiin ja inaktiivisiin. Lapsuusajan liikunnan yhteyttä keski-iän liikunta-aktiivisuuteen tarkasteltiin χ2 – testillä ja logistisella regressioanalyysillä. Tutkittavista 8–14 % oli harrastanut kilpaurheilua 13–19-vuotiaana. Heistä 71–72 % oli fyysisesti aktiivisia keski-iässä. Kilpaurheilu 13–16- (p=0.017) ja 17–19- (p=0.045) vuotiaana sekä ohjattu (p=0.001) ja omatoiminen (p=0.001) liikunta 17–19 -vuotiaana ennustivat korkeampaa liikunta-aktiivisuutta keski-iässä. Tilastollisesti merkitsevä yhteys 17–19 -vuotiaiden kilpaurheilun ja keski-iän liikunta-aktiivisuuden välillä hävisi (p=0.067), kun malli vakioitiin koulutuksella ja parisuhteella. Muissa malleissa yhteydet säilyivät merkitsevinä. Kilpaurheilu, ohjattu ja omatoiminen liikunta varhaisnuoruudessa näyttävät olevan yhteydessä keski-iän liikunta-aktiivisuuteen. On mahdollista, että varhaisnuorten identiteetti liikunnan suhteen on osin muotoutunut pysyväksi ja siten ennustaa aikuisiän liikunta-aktiivisuutta. Kilpaurheilun yhteys keski-iän liikunta-aktiivisuuteen saattaa selittyä valikoitumisella, tavoitteellisemmalla harjoittelulla ja positiivisilla liikuntakokemuksilla. Liikunnan säilyminen murrosikään asti on merkittävä tekijä liikunnallisen elämäntavan synnyssä. Vaikka tilastollista yhteyttä kaikkien lapsuuden ikäryhmien ja keski-iän liikunta-aktiivisuuden välillä ei havaittu, tulisi lapsia ja nuoria kannustaa liikunnan pariin. Lisäksi tulisi huolehtia, että positiiviset liikuntakokemukset auttavat mahdollisimman monia saavuttamaan liikunnallisen elämäntavan.

Inactivity is a major problem all around the world as it increases risk for multiple diseases. Children’s physical activity decreases with age. In adulthood level of leisure-time physical activity is higher among those who have been more active in their childhood. Only few papers have been published about differences between childhood competitive sport and other sport in association to middle-aged physical activity. The purpose of this study was to investigate if childhood competitive sport predicts higher physical activity in middle age than childhood organized or independent sport. This study based on the data from Estrogenic Regulation of Muscle Apoptosis -study. Participants were 47–55 years old women (n=1393). Their childhood physical activity was estimated retrospectively with a questionnaire: what kind of sport (no sport, independent sport, competitive sport or organized sport) they have done during 7–12, 13–16 and 17–19 years of age. Leisure-time physical activity in middle-age was estimated with 7-level scale. Answers were reclassified based to actives and inactives. Association between childhood’s physical activity and middle-age physical activity were analysed with χ2-test and logistic regression analysis. 8–14 % of the participants had participated competitive sport between 13 and 19 years of age. 71–72 % of them were physically active in middle-age. Competitive sports during 13–16 (p=0.17) and 17–19 (p=0.045) years of age and organized (p=0.001) and independent (p=0.001) sport during 17–19 of age predicted leisure-time physical activity in middle-age. Association between competitive sport during 17–19 years of age and middle-aged physical activity disappeared (p=0.067) after adjusting the model with education and marital status. In other model’s associations remained significant after adjustments. Competitive, organized and independent sport in early youth seems to be associated with physical activity in middle-age. Person’s adaptation of sporty lifestyle in their early youth may lead to continuing activity in adulthood. The association between competitive sport and middle-aged physical activity may be explained by selection, target-oriented training and positive experiences in sport. It is important to remember that physical activity in all ages is good for health. Children and youth should be encouraged take part in sports and taken care that positive experiences of sport will help most of children to achieve physically active lifestyle.