Kokemuksia eron jälkeisestä sosiaalisesta tuesta

Abstract

”Erotilanteen palveluilla kohti sovinnollisuutta” on Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaan (Lape-hanke) kuuluva suunnitelma, jonka tavoitteena on erotilanteen palveluiden kokonaisuuden selkeyttäminen ja palveluiden saatavuuden ja tunnettuuden parantaminen. Tavoitteena on eron jälkeinen yhteistyövanhemmuus lapsen edun toteutumiseksi erotilanteessa ja sen jälkeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on osallistua tähän Lape-hankkeen ”Eroauttamisen” osuuteen selvittämällä miten eron jälkeistä tukea tarvitsevat perheet kokevat tulevansa autetuiksi palvelujärjestelmässämme. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka tarkoituksena on tavoittaa moniäänistä aineistoa eron jälkeisen tuen tarpeesta ja saadun tuen tai tukea vaille jäämisen merkityksistä. Tutkimusaineisto koostuu nuorten keskustelupalstojen viesteistä, vanhempien kirjoitelmista sekä eroperheitä työssään kohtaavien ammattilaisten haastattelusta. Analysoin tutkimusaineistoa teemoittelemalla. Tutkimustulosten mukaan eron jälkeisen tuen saamisella tai sitä vaille jäämisellä on suuri merkitys sekä lapsen että vanhemman psyykkiselle hyvinvoinnille, eron jälkeiselle vanhemmuudelle, sekä lapsen ja vanhemman väliselle suhteelle. Tutkimuksen perusteella voi todeta, että vanhempien huonovointisuus ja jaksamattomuus kuormittavat lasta enemmän kuin ero sinänsä. Mikäli vanhempi jää negatiivisten tunteiden valtaan, eikä saa niiden käsittelyyn apua, se vaikuttaa myös hänen vanhemmuuteensa. Lapsen näkökulmasta tärkeää on se, että aikuinen pysyy aikuisena kriisitilanteessakin. Lapset eivät halua kuulla asioita, joiden kokevat olevan aikuisten asioita, eivätkä he halua toimia vanhempiensa tukijoina. Kaikkein eniten lapsen ja vanhemman välisen suhteen etääntymistä tai muuttumista tämän tutkimuksen perusteella aiheuttaa se, ettei vanhempi eron jälkeisessä kriisissään kykene olemaan aikuinen, johon lapsi voi täysin luottaa. Tämän vuoksi vanhempien oikea-aikaisen ja riittävän tuen saanti on merkityksellistä myös lapselle. Tutkimukseni nostaa keskeiseksi eropalveluiden haasteeksi vanhempien oikea-aikaisen ja riittävän tukemisen. Mikäli vanhemmat saavat riittävästi tukea eron läpikäymiseen ja eron jälkeisen yhteisen vanhemmuuden jakamiseen, se auttaa myös heidän lapsiaan.