Lapsen eroarki perheammattilaisten puheissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvailla eroperheiden parissa työskentelevien perheammattilaisten puheissa tuotettuja merkityksiä lapsen vanhempien eron jälkeen uudelleen muodostuneesta arjesta. Tavoitteena oli lisäksi tuottaa uutta tietoa siitä, miten perheammattilaiset puhuvat onnistuneesta lapsen eroarjesta. Tutkielma on toteutettu osana Ensi- ja turvakotien liiton ja Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen yhteistä ”Vanhemmuus eron jälkeen” -hanketta. Aineistona toimi yhdeksän vuonna 2017 toteutettua perheammattilaisten ryhmähaastattelua. Aineiston analyysin lähtökohtana oli sosiaalinen konstruktionismi, ja analyysi toteutettiin diskurssianalyysiä hyödyntäen. Tulokset osoittivat perheammattilaisten puhuvan lapsen eroarjesta usealla eri tavalla. Aineistosta tunnistettiin yhteensä kuusi puhetapaa, jotka nimettiin seuraavasti: kahteen kotiin sopeutuminen, vastuunsiirto ja lojaliteettiristiriita puhetavoiksi sekä ydinperheenjäseniä lähentävä, uuteen perherakenteeseen sopeutuminen ja arjen tasaantuminen puhetavoiksi. Puhetavat esiintyivät aineistossa tasapuolisesti ja niissä tarkasteltiin arjessa tapahtuvaa eron jälkeistä muutosta joko kielteisenä tai myönteisenä. Puhetavoissa oli nähtävissä, kuinka ero myönteisenä muutoksena tarjosi lapsen arkeen merkityksellisiä asioita, kuten parempia ihmissuhteita. Lapsi kuvastui näissä myönteistä muutosta ilmaisevissa puhetavoissa myönteisiä asioita saavana osapuolena erossa. Kielteinen muutospuhe liitettiin esimerkiksi lapsen roolissa tapahtuvaan haitalliseen muutokseen ja lapsen tehtäväksi rakennettiin tarve muun muassa nopeaan tilanteeseen sopeutumiseen. Myönteisestä muutospuheesta rakentuva onnistunut lapsen eroarki näyttäytyi mahdollisena vanhempien tekemien toimivien järjestelyjen ansiosta.