Yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kotoutuminen

Abstract

Tutkielman tehtävänä on selvittää, mitkä tekijät edistävät tai vaikeuttavat yksin tulleen alaikäisen turvapaikanhakijan kotoutumista. Tutkielmani on laadullinen ja aineistoni koostuu kuudesta maisterintutkielmaa varten tehdystä haastattelusta ja kolmesta kandidaatintutkielman haastattelusta. Maisterintutkielmassa haastattelin yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kanssa työskenteleviä kahta sosiaalityöntekijää, kolmea opettajaa ja perheryhmäkodin ohjaajaa. Kandidaatintutkielman aineistosta käytän ryhmäkodin johtajan ja kahden sosiaalityöntekijän haastatteluita siltä osin kuin niissä keskustellaan lapsen ja nuoren sopeutumiseen, kotoutumiseen sekä arjessa selviytymiseen liittyvistä teemoista. Tutkielman analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia, josta muodostui kolme pääluokkaa eli yksilölliset, sosiaaliset ja rakenteelliset tekijät. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on käytetty John Berryn akkulturaatiomallia. Tutkielmaa lukiessa on oleellista huomioida se, että tutkielmassa on haastateltu ammattilaisia, joten tutkimus tuo esille heidän näkemyksiä turvapaikanhakijanuorten kotouttamisesta. Tutkielman tulokset osoittavat kotoutumista edistäviksi tekijöiksi nuoren motivaation sopeutumiseen ja kielen oppimiseen sekä ystävyyssuhteet valtaväestöön. Lisäksi turvallinen ja pysyvä arki, johon kuuluu koulunkäynti, sekä Suomessa olevat sukulaiset edistävät kotoutumista. Jokaisessa haastattelussa korostettiin harrastusten olevan keskeisessä roolissa turvapaikanhakijanuorten kotoutumisessa erityisesti, jos harrastuksissa on mukana suomalaisia. Keskeisimpiä kotoutumista vaikeuttavia tekijöitä ovat nuoren psyykkinen pahoinvointi, trauman vaikutus oppimiseen ja sopeutumiseen, rasismi, syrjintä ja kulttuurierot. Kotoutumista vaikeuttaa myös ikävä ja huoli perheenjäseniä kohtaan sekä koko turvapaikkaprosessiin liittyvä epävarmuus. Turvapaikanhakijat tarvitsevat kotoutumisen tueksi useita yhteiskunnan tahoja, joten palveluihin pääsy ja niiden toimivuus ovat keskeisessä asemassa kotoutumisessa. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kotoutumiseen vaikuttavat monet tekijät, jotka usein kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi turvapaikanhakijanuorella saattaa olla samanaikaisesti useita kotoutumista heikentäviä tekijöitä, kuten hoitamattomat traumat ja psyykkiset haasteet, huoli perheestä sekä jatkuva epävarmuus esimerkiksi oleskelulupaan liittyen, mitkä taas vaikuttavat nuoren oppimiseen ja asettumiseen Suomessa. Tulosten mukaan olennaisena tekijänä on pysyvyyden ja pysyvyyden tunteen rakentaminen turvapaikanhakijanuorille, mihin tarvitaan yksilön omia voimavaroja sekä ympäristön ja yhteiskunnan rakenteita. Lisäksi turvapaikanhakijanuorten osallisuutta ja luottamusta tulee vahvistaa. John Berryn akkulturaatiomallin mukaan maahanmuuttajan oma suhtautuminen uuteen yhteiskuntaan ja motivaatio vaikuttavat sopeutumiseen, mutta myös yhteiskunnan asenteet ja maahanmuuttopolitiikka ovat oleellisessa roolissa heidän kotoutumisessa.