Sävellyksen, sovituksen ja musiikillisen improvisaation opetus osana suomalaista musiikkioppilaitosjärjestelmää

Abstract

Säveltämisen, sovittamisen ja musiikillisen improvisaation osuus ei ainakaan opetussuunnitelmien tasolla ole ollut merkittävää suomalaisessa musiikkioppilaitosjärjestelmässä. Ne on mainittu osana opetusta, mutta käytännössä niiden opetus on ollut vaihtelevaa. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että säveltäminen, sovittaminen ja musiikillinen improvisaatio koetaan monesti hankaliksi aiheiksi opettaa monestakin eri syystä. Kuitenkin opetuksen uudistuessa ja uusien opetussuunnitelmien myötä oppilaan oma tekeminen ja luovuus ovat nousseet entistä tärkeämmäksi.

Tässä tutkimuksessa selvitetään, missä määrin säveltämistä, sovittamista ja musiikillista improvisaatiota opetetaan osana suomalaista musiikkioppilaitosjärjestelmää. Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena Suomen musiikkioppilaitosten liiton (SML) -jäsenoppilaitoksille. Tutkimukseen osallistui yhteensä 41 oppilaitosta. Tutkimuksessa keskitytään taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän osalta annettavaan perusopetukseen. Kuitenkin vastauksissa monesti sivuttiin myös opistotason opintoja.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että säveltämistä, sovittamista ja musiikillista improvisaatiota opetetaan hyvin vaihtelevasti. Joissain oppilaitoksissa oli selkeät käytänteet ja mahdollisuudet kun taas toisaalla ei ollut juuri mitään. Tilastollisesti merkittävä korrelaatio löytyi erityisesti oppilaitoksen omaan opetussuunnitelmaan tehtyjen kirjausten ja oppilaitosten tarjoamien mahdollisuuksien, asenteiden ja koulutuksen väliltä. Useimmiten säveltäminen, sovittaminen ja musiikillinen improvisaatio eivät kuitenkaan olleet omia oppiaineita, vaan ne oli integroitu osaksi jotain muuta opetusta.