Huostaanotetun lapsen kotiin palaaminen : kotiin palaamisen vaiheen työskentely perhehoitajien ja sosiaalityöntekijöiden kuvaamana

Abstract

Kotiin palaamisen vaiheen työskentely perhehoitajien ja sosiaalityöntekijöiden kuvaamana Sennanen Heini Tarenius Anu-Riikka Sosiaalityön maisteriohjelma Pro gradu-tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Johanna Kiili Kevät 2018 Sivumäärä 113 sivua + liitteet 4 sivua Tutkimus käsittelee lastensuojelun sijaishuoltoa perhehoidon kentällä. Tutkimus koskee huostaan otetun lapsen kotiin palaamisen vaihetta tilanteessa, jossa kotiin paluu tapahtuu muutoin kuin täysi-ikäistymisen kautta. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, miten sosiaalityöntekijät ja perhehoitajat kuvaavat lapsen kotiin palaamista koskevaa harkintaa harkintavallan ja riittävän hyvän käsitteiden kautta. Tutkimuksemme viitekehys rakentuu sosiaalityön ammatillisen asiantuntijuuden ja siihen liittyvän harkintavallan kehykseen sekä riittävän hyvän määrittelyyn pääasiallisesti kiintymyssuhdeteoriaan peilaten. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineistonkeruumenetelmänä on käytetty sosiaalityöntekijöiden ja perhehoitajien teemahaastatteluja. Haastattelimme tutkimukseen sosiaalityöntekijöitä ja perhehoitajia, sillä olemme kiinnostuneita heidän henkilökohtaisista kokemuksistaan liittyen lapsen kotiin palaamisen vaiheeseen. Aineisto koostuu 17:sta haastattelusta. Aineiston analysointimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tulokset jaottelemme tutkimuskysymysten mukaisesti harkintavallan ja riittävän hyvän luokkiin. Harkintavaltaa analysoimme tuloksissa harkintavallan kolmijaon mukaisesti sääntöihin, arvoihin ja työtehtäviin liittyvänä harkintavaltana. Riittävän hyvän analysointi jakautuu kiintymyssuhteen ja lapsen ihmissuhteiden jatkuvuuden luokkiin. Yhtenä tutkielman päätuloksena voidaan todeta harkinnan tarkoittavan sosiaalityöntekijän tekemää pääasiallisesti biologisten vanhempien tilanteeseen ja kuntoutumiseen liittyvää arviointityötä, jota sosiaalityöntekijä toteuttaa keräämällä tietoja. Tutkimuksemme toisena päätuloksena on se, ettei lapsen kotiin palaamisen vaiheeseen liittyvä harkinta välttämättä ole riittävää turvaamaan lapsen kasvuolosuhteita jatkuvuuden näkökulmasta. Lapsen arjen vakauden varmistamisen näkökulmasta jää epäily siitä, onko arviointi kokonaisuudessaan riittävä, kun ottaa huomioon esiin tulleet aikaan ja välimatkoihin liittyvät olosuhteet. Asiasanat: lastensuojelu, sijaishuolto, perhehoito, sosiaalityöntekijä, perhehoitaja, harkintavalta, riittävän hyvä