Lastensuojelun perhehoitajan ja sosiaalityöntekijän suhteessa ilmenevän vallan merkitys lapsen edulle

Abstract

Tämän Pro Gradu-tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten valta ilmenee lastensuojelun toimeksiantosopimuksella toimivan perhehoitajan ja perhehoitoon sijoitetun lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän suhteessa, ja mikä merkitys tällä vallalla on lapsen edun toteutumiseen perhehoidossa. Suhteessa ilmenevää valtaa lähestytään sekä perhehoitajan että sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Teoreettinen viitekehys paikantuu perhehoitoon lastensuojelun sijaishuollon sijoitusmuotona, lapsen etuun perhehoidossa, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja perhehoitajan toimenkuviin sekä suhteen valta-asetelmiin. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Ohjaavana teoriana on Michel Foucault´n näkemyksiä vallasta. Tutkimuksen aineiston muodostavat perhehoitajien ja sosiaalityöntekijöiden haastattelut. Haastatteluun osallistui viisi perhehoitajaa sekä viisi lastensuojelun sijaishuoltoa tekevää sosiaalityöntekijää. Tutkimuksen analyysin perusteella perhehoitajien ja sosiaalityöntekijöiden suhteessa viimesijainen päätösvalta sekä vastuu lapsen edun toteutumisesta on sosiaalityöntekijällä. Perhehoitajalla on valtaa kodissa ja arjen toiminnoissa. Lapsen etu toteutuu parhaiten, kun perhehoitajan ja sosiaalityöntekijän suhde on toimiva; kaikkia osapuolia kuullaan, asiantuntemusta arvostetaan, luotetaan ja työnjako on selkeä. Tällöin valta suhteessa on näkymätöntä. Valta tulee näkyväksi, kun yhteistyö suhteessa ei toimi ja osapuolien tavoitteet lapsen eduksi eroavat. Vallan käytöllä voidaan tällöin edistää lapsen etua, mutta valtataistelussa lapsen etu voi myös jäädä osapuolien muiden intressien varjoon. Tutkimuksen valossa perhehoitajan ja sosiaalityöntekijän välillä on eniten vastakkainasettelua liittyen lapsen ja hänen biologisten vanhempiensa yhteydenpitoon. Tutkimuksen myötä on käynyt selkeäksi, että lastensuojelun perhehoidon rakenteet tulisi olla valtakunnallisesti yhtenevät, perhehoidon valvonnan tulisi olla yhtenäistä ja sijaishuoltoon tulee saada lisää sosiaalityöntekijöitä, jotta perhehoitajien tuki ja ohjaus olisi riittävää ja lapsi sekä perhe tulisivat kuulluiksi.