Sijaishuoltopaikan valinta : päätöksenteon taustalla vaikuttavat tekijät sosiaalityöntekijöiden kuvaamina

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää minkälaisena päätöksenteko huostaanotettujen lasten sijaishuoltopaikan valinnassa näyttäytyy ja minkälaisia haasteita sosiaalityöntekijät sijaishuoltopaikan valinnassa kokevat. Kirjallisuuteen perustuvan tutkielmani aineisto koostuu kahdeksasta artikkelista ja tutkimuksesta, joissa tarkastellaan päätöksentekoprosessia lapsen kodin ulkopuolelle sijoittamisessa sekä niitä tekijöitä jotka vaikuttavat tähän sijaishuoltopaikan valintaan, kuin myös haasteita sijaishuoltopaikan valinnassa. Tutkielmani taustalla tärkeinä näkökulmina ja käsitteinä on lapsen etu sekä YK:n sijaishuollon ohjeet, joita peilaan sijoitusprosessin päätöksentekoon. Tutkimuksista ilmeni, että sijoituksen vaiheessa monet eri tekijät vaikuttavat sijaishuoltopaikan valintaan. Tutkimuksista nousi esiin luokittelun ja kategorisoinnin malleja, joilla pyrittiin toteuttamaan lapsen edun periaatetta ja tarvittavia yksilöllisiä tukitoimia. Haasteena lapsen edun tulkinnalle sijaishuoltoprosessissa on se, että lapsen etu on käsitteenä niin moniulotteinen ja tulkinnanvarainen ja lasten tarpeet ovat kuitenkin yksilöllisiä. Sosiaalityöntekijän pysyvyydellä on iso merkitys siinä, miten hyvin lapsen asioihin on perehdytty ja miten hyvin lapselle osataan valita juuri tämän tarpeisiin vastaava sijaishuoltopaikka. Sijoitusprosessiin itsessään ei myöskään välttämättä ole kovin paljon aikaa käytettävissä, joka sekin asettaa sosiaalityöntekijälle haasteita löytää sopiva sijoituspaikka. Painetta päätöksentekoon tuovat myös taloudelliset resurssit ja sijaishuoltopaikkojen osalta valintojen vähyys. Lapsen edun toteutumista sijoitusprosessissa ja sijaishuoltopaikan valinnassa tulisi pitää ensisijaisena. Tutkimuksista nousi esiin se, ettei työntekijöillä ollut aina tietoa siitä, minkälaista kriteeristöä tai mallia organisaatiossa noudatetaan sijaishuoltopaikan valinnan suhteen, tai onko sellaista edes olemassa. Sijaishuollon kehittäminen ja työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen panostaminen maksaisi itsensä takaisin. Kun aikaa ja tietoa olisi tarpeeksi käytettävissä sijaishuoltopaikan valintaan, myös sijoitukset olisivat pysyvämpiä eikä lapsi joutuisi kokemaan turhia sijoituksen katkeamisia ainakaan siitä syystä, että sijaishuoltopaikka ei ollut sopiva lapsen tarpeisiin.