TUKEA LIIKUNNAN ARVIOINTIIN ─ Liikunnanopettajien kokemuksia koululiikunnan arvioinnin ja temperamentin yhteyksistä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli perehtyä koululiikunnan arvioinnin ja temperamentin ristiriitaiseen yhteyteen. Koululiikunta on toiminnallinen oppiaine, jonka tavoitteena on vaikuttaa positiivisesti oppilaiden hyvinvointiin tukemalla niin fyysistä, sosiaalista kuin psyykkistä toimintakykyä sekä myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Koululiikuntaa arvioidaan Opetushallituksen laatiman opetussuunnitelman mukaisesti ja arvioinnin tulee aina olla sekä oikeudenmukaista että totuudenmukaista. Uuden opetussuunnitelman (2014) mukaan arviointi ei saa kohdistua oppilaan temperamenttiin. Aiempien tutkimustulosten mukaan temperamentilla on kuitenkin yhteys oppilaan arviointiin. Persoonallisuuden yksi osa eli temperamentti on perinnöllinen ja synnynnäinen piirteiden yhdistelmä, johon henkilö ei voi itse vaikuttaa ja täten sen vaikutus arviointiin on epäoikeudenmukaista.

Tutkimus oli kvalitatiivinen ja se perustui fenomenologis-hermeneuttiseen lähestymistapaan. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina. Haastateltavina oli kuusi liikunnanopettajaa, neljä naista ja kaksi miestä, kahdesta keskikokoisesta suomalaisesta kaupungista. Haastatteluiden teemoina olivat arviointi, työskentelytavat ja oppimisympäristöt, temperamentti, temperamentti liikuntatunneilla, temperamentin yhteys arviointiin sekä arvioinnin apukeinot liikunnanopettajalle. Aineisto litteroitiin sisällön analysointia varten.

Haastatteluiden perusteella liikunnanopettajat osasivat vaihtelevasti määritellä temperamenttia. Liikunnanopettajia ei ole opettajakoulutuksessa perehdytetty temperamenttiin tarpeeksi, eikä heille ole annettu välineitä toteuttaa arviointia ilman yhteyttä temperamenttiin. Opettajat osasivat kuitenkin tunnistaa temperamenttipiirteitä oppilaistaan liikuntatunneilla. Temperamentti oli opettajien mukaan yhteydessä oppilaiden liikunnan arviointiin, vaikka kaikki opettajat tunnistivat, ettei niin saisi olla. Johtopäätöksenä todetaan, että opetussuunnitelman ohjeistus temperamentin poisjättämiseksi arvioinnista on mahdotonta toteuttaa toiminnallisissa aineissa, kuten liikunnanopetuksessa, jossa persoona on hyvin vahvasti läsnä. Opetussuunnitelman ohjeistusta tulisikin muokata liikuntaoppiaineelle soveltuvammaksi.

Tutkimuksessa esiin nousseita arvioinnin apukeinoja liikunnanopettajille ovat selkeät tavoitteet ja avoin arviointi. Opettajan tulisi kirjata tunneilla tekemiään havaintoja ylös tai ylläpitää arviointivihkoa. Teetättämällä itsearviointeja oppilaat pääsevät peilaamaan omaa osaamistaan opetuksen tavoitteisiin ja oppilaiden mielipiteet pääsevät myös vaikuttamaan arviointiin. Opettajan tulisi varmistaa, että kaikki oppilaat saisivat tasavertaisesti palautetta, osallistuisivat arviointikeskusteluihin ja että heidän lähtötasonsa otettaisiin huomioon sekä opetuksessa että arvioinnissa. Liikuntatunneilla tulisi hyödyntää eriyttämistä ja oppilaslähtöisyyttä, jotka antavat opettajalle tilaa tarkkailla, havainnoida ja arvioida oppilaiden toimintaa.

The aim of this master thesis was to investigate the contradictory link between school assessment and temperament. Physical education is a functional school subject, which aims to have a positive effect on students’ well-being by supporting their physical, social and mental performance. Furthermore, it can encourage students to have a positive attitude towards their own body. Physical education assessments are conducted in line with the curriculum guidelines set out by the Finnish National board of education. The assessment must always be fair and truthful. The new curriculum (2014) outlines that assessments are not to be linked with students’ temperaments. However, previous studies have found a relationship between temperaments and assessment. This part of the personality, temperament, is a hereditary and an innate combination of traits, which cannot be altered by oneself and therefore the link to assessment is inequitable.

The study was qualitative and based on a phenomenological-hermeneutical approach. The study was conducted by performing theme interviews. There were in total six theme interviews with four female and two male teachers from two medium-sized Finnish cities. The themes of the interviews were school assessment, working habits and learning environments, temperament, temperament in physical education classes, the link between temperament and school assessment and finally support methods for the assessment of physical education. The spoken interview material was transcribed for analysation.

The interviews revealed that the physical education teachers were able to define the concept of temperament with varying levels of success. The teachers were given little understanding of the concept of temperament during their education in sports pedagogy. Furthermore, the teachers had not been educated in doing assessment without linking grades to temperament. Nonetheless the teachers were able to recognize some temperament traits of their students in physical education classes. The interviewees suggested that students’ temperament traits have affected their assessments, even though they considered it unacceptable. The conclusion is that it is practically impossible to make assessments without considering temperament, as intended in the curriculum, in a functional school subject such as physical education, in which students’ personas are highly present. The curriculum guidelines should be adapted to be more appropriate to physical education.

The study shows that some support methods for physical education assessment are the act of defining clear goals for education and having open assessment. It is advisable that teachers make a written record of their observations or that they maintain a notebook for the assessment. Students can reflect on their own skills in comparison to the goals of education in self-evaluations and thus their own opinions may have an effect on the grading. Teachers should take care that all students get a comparable amount of feedback, that they participate in assessment discourse with the teacher and that every student’s starting level has been taken into account in the teaching and assessment. Physical education classes should make use of ability grouping and student-centered teaching methods as they give more space for the teacher to observe, to take note and to evaluate the activities of the students.