Varhaisnuorten seurustelusuhteiden yhteys subjektiiviseen hyvinvointiin koulusiirtymässä

Abstract

Varhaisnuoren alakoulusta yläkouluun siirtymisen tukemiseksi on tärkeää tunnistaa koulusiirtymään liittyvät tekijät. Tämä tutkimus on osa laajempaa TIKAPUU-tutkimusprojektia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää alakoulusta yläkouluun siirtyneiden varhaisnuorten seurustelusuhteiden yhteyttä subjektiiviseen hyvinvointiin ja sen kehitykseen. Aineisto koostui varhaisnuorille kuudennen luokan syksyllä, seitsemännen luokan syksyllä ja seitsemännen luokan keväällä tehdyistä itsearviointikyselyiden vastauksista. Aineisto kerättiin vuosina 2014–2016. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella, onko varhaisnuorten seurustelun määrällä yhteyttä subjektiiviseen hyvinvointiin ja sen kehitykseen. Lisäksi tutkittiin onko seurustelusuhteen aloitus tai seurustelusuhteen lopetus yhteydessä varhaisnuoren subjektiiviseen hyvinvointiin ja sen kehitykseen. Selvitettiin myös onko varhaisnuorten seurustelukumppanin iällä tai seurustelusuhteen kestolla yhteyttä nuoren subjektiiviseen hyvinvointiin ja sen kehitykseen. Subjektiivinen hyvinvointi määriteltiin itsearvioitujen itsetunnon, masennusoireiden ja ulkonäkötyytyväisyyden avulla. Tilastollisia yhteyksiä tutkittiin toistomittausten varianssianalyyseilla. Varhaisnuorten seurustelun määrä oli yhteydessä subjektiiviseen hyvinvointiin niin, että mitä enemmän varhaisnuoret seurustelivat, sitä alhaisemmaksi he arvioivat itsetuntonsa, kokivat enemmän masennusoireita ja olivat tyytymättömämpiä ulkonäköönsä. Koulusiirtymässä tapahtuva seurustelustatuksen vaihtuminen oli yhteydessä huonompaan subjektiiviseen hyvinvointiin. Koulusiirtymässä seurustelun aloittaminen oli yhteydessä heikompaan itsetuntoon ja useampiin masennusoireisiin. Seurustelusuhteen loppuminen taas oli yhteydessä vähäisempään ulkonäkötyytyväisyyteen. Varhaisnuorten seurustelukumppanin korkeampi ikä oli yhteydessä monilukuisempiin masennusoireisiin ennen koulusiirtymää, mikäli suhde oli loppunut. Seurustelukumppanin ikä eikä seurustelusuhteen kesto olleet muuten yhteydessä varhaisnuoren subjektiiviseen hyvinvointiin. Myös niillä varhaisnuorilla, jotka eivät seurustelleet, subjektiivinen hyvinvointi heikkeni väliaikaisesti koulusiirtymässä. Tutkimuksen tulokset vahvistivat aikaisempia havaintoja siitä, että koulusiirtymässä seurustelemisella on kielteinen yhteys varhaisnuoren subjektiiviseen hyvinvointiin jo muutenkin mahdollisesti haasteellisessa koulusiirtymässä. Yhteistyö kodin ja koulun välillä alakoulusta yläkouluun siirtyessä on tärkeää, sillä varhaisnuoret eivät välttämättä tuo koulun ja ihmissuhteiden haasteita esille molemmissa, jos kummassakaan. Tutkimukseni tarjoamaa tietoa voivat esimerkiksi opettajat ja vanhemmat hyödyntää tunnistaakseen ja tukeakseen erityisesti niitä varhaisnuoria, joilla elämänmuutokset kasautuvat.