Vapaa-ajan liikunnan ja istumisen yhteys tyypin 2 diabeetikoiden sokeriaineenvaihduntaan

Abstract

Tyypin 2 diabeteksessa sokeriaineenvaihdunta on häiriintynyt, minkä seurauksena verensokeri nousee liian korkealle. Paastoglukoosi- ja sokerihemoglobiiniarvolla (HbA1c) voidaan kuvata diabeetikon hoitotasapainoa. Sairauteen vaikuttavat niin perintötekijät kuin elintavat. Säännöllisellä kuntoliikunnalla on todettu olevan myönteinen vaikutus tyypin 2 diabeetikoiden glukoosiarvoihin. Fyysisen passiivisuuden, kuten istumisen merkitystä sairauteen on vielä vähän tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko vapaa-ajan liikunnan ja istumisen määrällä yhteyttä tyypin 2 diabeetikoiden sokeriaineenvaihduntaan. Lisäksi tarkasteltiin diabeetikoiden vapaa-ajan liikuntaa ja istumismääriä verrattuna Terveys 2011 -tutkimukseen osallistuneisiin henkilöihin.

Tutkimusaineisto on osa laajaa Suomen aikuisväestöä koskevaa Terveys 2011 tutkimusta. Tutkittavia diabeetikoita oli yhteensä 260. Aineistonkeruu toteutettiin kyselylomakkeella, terveystarkastuksella ja haastattelulla. Diabeetikot tunnistettiin haastattelukysymyksen avulla. Kotiin postitetulla kyselylomakkeella selvitettiin tutkittavien vapaa-ajan liikunnan ja istumisen määrää. Glukoosiarvot määritettiin terveystarkastuksen yhteydessä otetusta verinäytteestä. Aineiston tilastolliset analyysit toteutettiin IBM SPSS Statistics 25 –ohjelmalla. Analysoinnissa käytettiin Kolmogorov Smirnovin testiä, ristiintaulukointia ja Spearmanin järjestyskorrelaatiota, Mann-Whitneyn U -testiä ja Kruskall Wallisin testiä.

Tyypin 2 diabeetikot liikkuivat huomattavasti vähemmän kuin Terveys 2011 -tutkimukseen osallistuneet. Tutkittavista diabeetikoista 85 % ei harrastanut säännöllistä kuntoliikuntaa. Vapaa-ajan istumista arkipäivän aikana diabeetikoille kertyi 46 minuuttia enemmän verrattuna koko otokseen. Vapaa-ajan liikunnalla ei ollut yhteyttä tyypin 2 diabeetikoiden glukoosiarvoihin. Vapaa-ajan istumisen määrä korreloi heikosti paastoglukoosin kanssa (Spearmanin järjestyskorrelaatio = 0,2) Tarkasteltaessa vapaa-ajan liikuntaa ja vapaa-ajan istumista yhdessä, ei näillä havaittu olevan yhteyttä tyypin 2 diabeetikoiden glukoosiarvoihin.

Tulosten perusteella tyypin 2 diabeetikot harrastavat hyvin vähän liikuntaa vapaa-ajallaan verrattuna Terveys 2011 -tutkimukseen osallistuneisiin. Diabeetikoilla istumisen määrä oli heikosti yhteydessä glukoosiarvoihin, mikä viittaa siihen, että runsas istuminen saattaa olla riskitekijä diabeetikoiden sokeriaineenvaihdunnan säätelyssä. Vapaa-ajan liikunnalla ei havaittu olevan yhteyttä diabeetikoiden glukoosiarvoihin, mikä osittain selittynee sillä, että kuntoliikuntaa harrastavien diabeetikkojen määrä oli hyvin pieni. Aiheista tarvitaan vielä lisää tutkimusta riittävän suurilla otoksilla. Jatkossa olisi tärkeää tukea diabeetikoita liikkumaan aktiivisesti ja kiinnittämään huomiota liiallisen istumisen määrään.

Asiasanat: tyypin 2 diabetes, vapaa-ajan liikunta, istuminen, paastoglukoosi, HbA1c-arvo

In type 2 diabetes, glucose metabolism is disturbed and therefore the blood glucose level rises too high. The fasting glucose- and glycosylated hemoglobin (HbA1c) values can be used to describe the balance of the glucose metabolism in diabetics. Genetic factors and lifestyle affect type 2 diabetes. Regular moderate-to-vigorous intensity exercise has been found to have a positive effect on the glucose values of type 2 diabetics. There is still little research about the importance of sedentary behavior for type 2 diabetes. The aim of this study was to determine if there is an association between leisure time exercise and sedentary time with glucose metabolism in type 2 diabetics. In addition, the study explored leisure time exercise and time spent sitting of diabetics compared to the Health 2011 survey sample.

The research data is part of the Health 2011 Survey sample, which is an extensive Finnish population survey. There were 260 diabetic cases. Data collection was carried out using a questionnaire, a health examination, and an interview. Through the interview, diabetic cases were identified. The questionnaire, which was mailed to subjects, was used to investigate the amount of leisure time exercise and sedentary time. The glucose values of the diabetic cases were measured from blood samples taken in the health examination. The statistical analysis of the data was carried out using IBM SPSS Statistics 25. In the analyses Kolmogorov-Smirnov test, cross tabulation, and Spearman´s rank correlation, Mann-Whitney U -test, and Kruskall Wallis test were used.

Type 2 diabetic cases were considerably less physically active in their leisure time than the Health 2011 survey sample. 85 % of the diabetics did not participate in regular exercise. Leisure time spent sitting was 46 minutes more in diabetics compared to the entire sample during the weekday. Leisure time exercise did not show any association with glucose values in diabetics. The amount of leisure time spent sitting was weakly correlated with fasting glucose (Spearman´s rho = 0.2). There was no association between the combination of leisure time exercise and leisure time spent sitting with glucose values in type 2 diabetics.

Based on the results, type 2 diabetics are considerably less physically active in their leisure time than the Heath 2011 survey sample. The amount of sedentary time was weakly associated with glucose markers in type 2 diabetics, indicating that excess sedentary time may be a risk factor for poor glucose metabolism in diabetics. No significant association between leisure time exercise and glucose markers was observed. The number of diabetic cases with moderate-to-vigorous exercise may explain partly this finding. More research is needed with a large enough sample. In the future, it would be important to support diabetics to be more physically active and to pay attention to the amount of sedentary time.

Key words: type 2 diabetes, leisure time exercise, sedentary time, fasting glucose, HbA1c