Vapaa-ajan istumisen ja fyysisen aktiivisuuden yhteydet pitkiin sairauspoissaoloihin : rekisteriin linkitetty väestötutkimus

Abstract

Johdanto: Fyysinen inaktiivisuus ja pitkäaikainen istuminen ovat merkittäviä tarttumattomien tautien riskitekijöitä, jotka uhkaavat kansanterveyttä. Tarkastelen opinnäytetyössä vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden ja ruudun ääressä istumisen yhteyttä kaikista syistä johtuviin sairauspoissaoloihin, sekä erikseen tuki- ja liikuntaelinten sairauksista ja mielenterveyden häiriöistä johtuviin sairauspoissaoloihin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden ja ruutuistumisen yhdysvaikutuksia sairauspoissaoloihin suomalaisessa aikuisväestössä.

Menetelmät: Satunnaisesti valittuja aikuisia (n=10 300, vastausprosentti 70,5 %) pyydettiin täyttämään FinTerveys 2017 -väestötutkimuksen kyselylomake. Tutkimusaineisto linkitettiin Kansaneläkelaitoksen (KELA) rekisteritietoihin sairauspäivärahaetuuksista (yli 10 työpäivää), mukaan lukien diagnoosit (ICD-10) (seuranta-aika 2,9 vuotta). Itseraportoitu vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus luokiteltiin kolmeen ryhmään: passiivinen (lukee, katsoo televisiota ja tekee muita toimintoja, jotka eivät rasita fyysisesti) kohtalaisen aktiivinen (kävelee, pyöräilee ja liikkuu muilla tavoin useita tunteja viikossa) ja aktiivinen (harrastaa kuntoliikuntaa tai urheilua useita tunteja viikossa). Ruudun äärellä istumisaika luokiteltiin kahteen ryhmään: 3 tuntia tai vähemmän ja yli kolme tuntia päivässä. Näistä muodostui kuusiluokkainen yhdysvaikutusmuuttuja analyysejä varten. Yhteyksiä tutkittiin logistisella regressioanalyysillä SPSS 29 -ohjelmalla. Malleissa otettiin huomioon mahdollisina sekoittavina tekijöinä ikä, sukupuoli, koulutus, siviilisääty, BMI, tupakointi ja rajoittava pitkäaikaissairaus. Analyyttinen otos rajattiin työikäisiin (18–63 vuotta), ja siihen kuului 5058 osallistujaa. Analyyseistä jätettiin pois vastaajat, joilta puuttui tietoja jostakin tutkimuksessa käytetystä muuttujasta.

Tulokset: Vapaa-aikana inaktiivisilla ja paljon aikaa istuen ruudun ääressä viettävillä (>3 tuntia) havaittiin suurempi riski sairauspoissaoloihin mielenterveyshäiriöiden vuoksi (OR=2,07 95 % CI 1,03-4,18) kuin fyysisesti aktiivisilla ja vähän istuvilla verrokeilla. Myös inaktiivisen ja vähän istuvan (OR= 1,69 95 % CI 1,12-2,55), sekä kohtalaisen aktiivisen ja paljon istuvan ryhmän (OR= 2,06, 95 % CI 1,15-3,67) riski mielenterveyssyistä johtuviin sairauspoissaoloihin oli suurempi. Tilastollisesti merkitseviä eroja ei havaittu kaikista syistä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvien sairauspoissaolojen osalta.

Johtopäätökset: Vapaa-ajan liikunnan lisäämisen ohella istumisen vähentämisellä voi olla myönteinen vaikutus mielenterveyssyistä johtuvien sairauspoissaolojen riskiin. Kansanterveyttä koskevissa suosituksissa tulisi kannustaa liikunnan lisäämisen ohella vähentämään istumista sen mielenterveysvaikutusten vuoksi.