Yksin yliopistossa : yliopisto-opiskelijoiden kokema yksinäiisyys korkeakouluopiskelun elämänvaiheessa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yliopisto-opiskelijoiden kokemaa yksinäisyyttä elämänkulun tutkimusperinteen näkökulmasta (Elder, 1998). Ensimmäisen tutkimuskysymyksen kautta analysoidaan aikaisemman elämänkulun yhteyttä yksinäisyyttä kokevien opiskelijoiden toimijuuteen. Toisessa tutkimuskysymyksessä huomio kiinnittyy yksinäisyyttä kokevien yliopisto-opiskelijoiden toimijuuden muotoutumiseen yliopiston sosiaalissa yhteisöissä ja yksilöiden sosiaalisissa suhteissa. Tutkimuksen aihe on erittäin merkittävä ja ajankohtainen, sillä yksinäisyyden kokemuksella on havaittu olevan vakavia ja kauaskantoisia seurauksia yksilön hyvinvoinnille (Junttila, 2016a; Kauhanen, 2016). Opiskelijan hyvinvointiin liittyvän riskin ohella yliopisto-opiskelijan puuttellinen integroituminen hänen opiskelijayhteisöön näyttäisi olevan yhteydessä opintojen sujumiseen (Saari, 2013).

Tässä tutkimuksessa yksinäisyyden kokemus sijoitetaan myöhäismodernin ajan yliopisto-opintojen elämänvaiheen kontekstiin. Myöhäismodernin yksilöllistymiskehityksen tarkastelemisella luodaan pohjaa tutkimuksen teoreettiselle viitekehykselle, jossa yksinäisyyden kokemusta lähestytään elämänkulun viitekehyksen tutkimusperinteen neljän merkittävän periaatteen kautta. Huomiota kiinnitetään erityisesti toimijuuden teoretisointiin, jossa käytetään hyväksi Giddensin (1984) rakenteistumisen teoriaa sekä elämänkulun tutkimusperinteen aikaisempaa tutkimusta toimijuudesta. Tutkimuksen analyysiin sovelletaan Jyrkämän (2008) esittelemän toimijuuden modaliteettiteoriaa. Tutkimuksen aineisto koostuu 27 yksinäisyyttä Jyväskylän yliopistossa kokeneen nuoren aikuisen haastattelusta. Analyysimenetelmänä on sovellettu Layderin (1998) adaptiivista sosiologiaa, sisällönanalyysia ja elämänkulkuanalyysia.

Tutkimuksen tulokset kertovat yksinäisyyden kokemuksen läheisestä yhteydestä aikaisempaan elämänkulkuun. Osalla yliopistossa yksinäisyyttä kokevilla opiskelijoilla on yksinäisyytensä taustallaan aikaisemmin tapahtuneita ulkopuolelle jäämisen ja yksinäisyyden kokemuksia, jotka vaikuttavat yhä nykyisin heidän toimijuudessaan. Aikaisempi elämänkulku näkyy myös opiskelijoiden aiempien sosiaalisten suhteiden kautta. Yksinäisyyden kokemuksen taustalla olevia tekijöitä löydettiin yliopisto-opintojen alun ryhmäytymiseen liittyen. Yksinäisyyttä yliopistossa kokevat opiskelijat kokevat muut tutustumisen mahdollisuudet heikoiksi opiskelijatoiminnan näyttäytyessä yksipuolisena. Opiskelijaelämän paineet ja yliopistossa vallitseva tutustumisen kulttuuri vaikeuttavat opiskelijoiden sosiaalista elämää.

Tutkimuksen perusteella suomalaisissa yliopistoissa olisi syytä kiinnittää huomiota ensimmäisen vuoden aikana tapahtuvan ryhmäytymisen kehittämiseen. Olisi myös lisättävä opiskelijoille mahdollisuuksia tutustua toisiinsa poikkitieteellisesti oman pääaineryhmänsä ulkopuolelta. Opiskelijaelämän näkökulmasta olisi mietittävä tutustumisen ilmapiiriä yliopistossa ja opiskelijoihin kohdistettuja paineita. Jatkotutkimuksessa olisi syytä tarkastella tätä tutkimusta laajemmin aiemman elämänkulun yhteyttä yksinäisyyteen. Toimijuuden modaliteettiteorian soveltamista yksinäisyyden kokemuksen tutkimukseen suositellaan myös jatkossa.