Hiljemin ja huonet : riskisanoja porsanginkveenin ja nykysuomen välillä

Abstract

Tässä työssä tarkastellaan porsanginkveenin ja suomen kielen välisiä riskisanoja. Riskisanalla tarkoitan kaikkia sanoja, jotka näyttävät samanlaisilta, mutta tarkoittavat eri asiaa. Riskisanatutkimuksestani saattaa olla hyötyä sanakirjaprojekteissa, opetuksessa ja sen kautta kielen elpymisessä.

Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia riskisanoja ylipäänsä on porsanginkveenin ja suomen välillä? ja Mistä merkityserot johtuvat? Tarkastelemieni riskisanojen valinnassa käytin apuna Vappu Inkeri Pyykön sanalistaa Sana-aitta. Saadakseni selville sanojen homonyymisiä sekä polyseemisiä merkityssuhteita tein haastatteluja Porsangissa kesällä ja syksyllä 2014. Haastattelin 14:ää kveeninkielistä Lemmijoelta ja Pyssyjoelta. He olivat ikäryhmässä 53-77, ja suurin osa oli 65-75-vuotiaita.

Haastatteluissa käytin puolistrukturoidun teemahaastattelun ja pitkäaikaissanastus-menetelmän yhdistelmää. Sanojen merkityksiä vertasin toisiinsa seuraavien lähteiden avulla: Suomen murteiden sanakirja, Vanha kirjasuomen sanakirja, Meänkielen iso sanakirja I-III, Nykysuomen sanakirja ja Suomen sanojen alkuperä-sanakirja. Riskisanavalikoimani olennaisimmat teemat ovat ruumista ja sen toimintoja, fyysistä ja psyykkistä toimintaa ja ominaisuuksia kuvailevat sanat, rakennettua asuinympäristöä kuvaavat sanat ja aikaa ilmaisevat sanat ja muut partikkelimaiset sanat. Toistuva ilmiö kaikissa näissä kategorioissa on merkityksen muutos konkreettisesta abstraktimpaan tai päin vastoin. Suomessa on tarvittu paljon abstraktisia käsitteitä rakennettaessa suomalaista yhteiskuntaa (kenttä, väylä, muoto). Porsangin kveenit sen sijaan ovat tarvinneet konkreettisia sanoja, joiden avulla välittää konkreettista tietoa ympäristöstä ja työstä. Lisäksi sanojen ylä- ja alakäsite-suhteet eivät ole samoja porsanginkveenissä ja suomessa. (ansa, kepposet). Vanha merkitys on usein säilynyt porsanginkveenin kielessä (huone, vaimo, tytär), ja usein sanat ovat pysyneet neutraaleina sävyltään (ryssä, ämmä, äijä). Osaksi tämä johtuu pohjoissaamen vaikituksesta (ankara, kamala, paha, nauta/nauti, seppä), osaksi taas eri historiallisista ja kulttuurisista lähtökohdista (vieras, ryssä).