"Et välillä tuntee olevansa ihan penikka ja välillä jotain muuta" : muotoutuva aikuisuus nuorten aikuisten elämänpoluilla

Abstract

Pro Gradu – tutkielmassani keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimii Jeffrey Jensen Arnettin kehittämä muotoutuvan aikuisuuden teoria. Tämä teoria ilmentää nuoruuden ja aikuisuuden väliin jäävää ikävaihetta, jolloin yksilö ei vielä koe olevansa täysin aikuinen, eikä enää kuitenkaan identifioi itseään nuoreksi. Yksilö elää välitilassa, jossa sekä aikuisuuden että nuoruuden roolit ja odotukset vaihtelevat riippuen elämän osa-alueesta.

Tämän teorian innoittamana vertasin tutkimuksessani yksilöllisiä nuorten aikuisten kokemuksia suhteessa muotoutuvan aikuisuuden teoriaan. Etsin vastauksia tutkimuskysymyksiini ”kuinka muotoutuva aikuisuus näyttäytyy nuorten aikuisten elämänpoluilla”, sekä ”saavatko muotoutuvan aikuisuuden teoriaa kritisoivat näkökulmat tukea nuorten aikuisten elämänpolkuja tarkasteltaessa”?

Kehitysvaiheen nähdään ajoittuvan 18 – 29 ikävuoteen, joten kutsuin tutkimukseeni viisi tutkittavaa tämän ikäjakauman puitteissa. Aineistonkeruu toteutui puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jossa osa haastattelua toteutettiin visuaalisen elämänpolun koostamisen keinoin. Aineistoni analysoinnin taustalla toimivat muotoutuvan aikuisuuden keskeiset tunnuspiirteet Arnettin (2015, 9) teorian mukaan, jotka ovat 1)oman identiteetin tutkinta ja kokeilut, 2) epävakaisuus elämän eri osa-alueilla, 3) keskittyminen itseen itsenäisen elämän kynnyksellä, 4) tunne välitilassa elämisestä ja 5) mahdollisuuksien näkeminen sekä optimismi.

Teemoittelun myötä jokainen tunnuspiirre ilmeni aineistosta. Antoisimmat teemat aineiston mukaan olivat aikuisuuden identiteetin etsintä ja muokkaaminen sekä tunne välitilassa elämisestä. Haastateltavien vastauksissa korostui myös omana teemanaan sosiaalisten tukiverkostojen merkitys muotoutuvassa aikuisuudessa. Vaikka tutkimustulokset olivat Arnettin (2015) teorian kanssa monessa suhteessa yhdenmukaisia, myös kriittiset näkemykset saivat tukea: nuoren aikuisen elämään koettiin kuuluvaksi myös muun muassa haasteita ja ahdistusta, jotka Arnettin (2015) teoriassa jäävät vähemmälle huomiolle.

Tutkimuksen merkityksellisyys juontaa siitä, että se tarjoaa julkiseen keskusteluun yksilön näkökulmaa nuoren aikuisen subjektiivisesta kokemuksesta muotoutuvan aikuisuuden elämänvaiheessa. Ohjausalan kannalta tutkimukseni tulokset voivat antaa suuntaviivoja siitä, millaisten teemojen kanssa ohjausalan ammattilaiset työskentelevät ohjatessaan nuoria aikuisia tässä ainutlaatuisessa elämänvaiheessa.