Fyysisen aktiivisuuden yhteys opiskelu-uupumukseen ja opiskeluintoon lukiolaisilla

Abstract

Nykypäivän kiireisessä elämänrytmissä hyvinvointia alentavia stressioireita esiintyy yhä nuoremmilla eikä loppuun palaminen ole enää vain työikäisten ongelma. Työikäisillä fyysinen aktiivisuus näyttäisi olevan yhteydessä työuupumukseen sekä jonkin verran työintoon. Opiskelu-uupumuksella tarkoitetaan opiskeluun liittyvää pitkittynyttä stressioireyhtymää. Tämän ulottuvuuksia ovat ekshaustio, kyynisyys ja riittämättömyyden tunteet. Nuorten hyvinvointia tarkastellaan myös opiskeluinnon kautta, mikä koostuu energisyydestä, omistautumisesta ja uppoutumisesta. Lukioon siirryttäessä opiskelu-uupumus lisääntyy ja -into vähenee.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden sekä opiskelu-uupumuksen ja -innon yhteyksiä lukiolaisilla. Aineisto kerättiin vuosina 2017−2018 Keski-Suomessa ja se on osa LIKES:n ”Opiskelijan fyysinen aktiivisuus, toimintakyky ja hyvinvointi”-tutkimusta. Tutkimusjoukko (N=163; 94 tyttöä, 69 poikaa) koostui 16−21-vuotiaista (M=17,6) lukiolaisista. Opiskelu-uupumusta ja -intoa selvitettiin Study Burnout Inventory (SBI-9) ja Energy, Dedication and Absorption (EDA) -kyselyillä. Fyysisen aktiivisuuden mittareina käytettiin verkkokyselyn kysymyksiä ja vähintään kolmen päivän askelkeskiarvoa ActiGraph-kiihtyvyysmittarista.

Analyysit toteutettiin IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmalla. Fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä uupumukseen siten, että urheiluseuraharrastuksen lopettaneet olivat uupuneempia (1-suunt. varianssianalyysi, p=0,048) ja heillä oli enemmän ekshaustiota (Kruskal-Wallis, p=0,024) kuin niillä, jotka eivät koskaan olleet liikkuneet urheiluseurassa. Sukupuolittain eroteltuna vastaava ilmiö havaittiin pojilla, muttei tytöillä. Lisäksi pojilla 0−4 päivänä liikkuvien ryhmissä oli eniten uupuneita (χ2, p=0,035) ja ekshaustoituneita (χ2, p=0,006). Fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä intoon siten, että χ2-testin mukaan energisimpiä olivat yli 10 000 askelta päivässä ottavat (p=0,009) sekä liikuntaa urheiluseurassa harrastamattomat (p=0,016). Pojilla askelmäärä (χ2, p=0,011; Spearman’s Rho=0,31, p=0,013) oli yhteydessä energisyyteen. Vähiten liikkuvat pojat olivat uppoutuneempia opiskeluun kuin 3−4 päivänä liikkuvat (χ2, p=0,042; Kruskal-Wallis, p=0,005). Tytöillä eniten ja vähiten askeleita ottavien joukossa oli eniten innokkaita (χ2, p=0,024).

Uupumukseen vahvimmin oli yhteydessä liikunnan harrastaminen urheiluseurassa ja intoon askelmäärä sekä liikunta urheiluseurassa. Fyysisen aktiivisuuden yhteys uupumukseen ja intoon oli selvempi pojilla kuin tytöillä. Yksiselitteistä yhteyttä opiskelu-uupumukseen ja -intoon ei saatu tällä aineistolla, mutta fyysinen aktiivisuus saattaa olla näihin yhteydessä ainakin välillisesti. Joka tapauksessa fyysinen aktiivisuus on monien terveyshyötyjensä ansiosta tärkeää lukiolaisen arjessa. Hyvinvoinnin tukeminen lukiolaisilla on ensiarvoisen tärkeää, sillä tässä elämänvaiheessa nuoret tekevät monia tulevaisuuttaan koskevia valintoja ja asettavat perustan aikuisuuden elintavoille.

Burnout is no longer only adults’ problem: already adolescents suffer from stress due to the hectic and competitive nature of today’s society. Earlier research suggests that physical activity (PA) is associated with job burnout and in some level with job engagement. Study burnout is a chronic stress syndrome consisting of exhaustion, cynicism, and feelings of inadequacy. The well-being of adolescents can also be examined through study engagement, which is a combination of energy, dedication, and absorption. During the transition from comprehensive school to upper secondary school, study burnout tends to increase while study engagement decreases.

The aim of this study was to examine the associations between PA and study burnout and engagement in upper secondary schools. The research material was part of “Students physical activity, functional ability and well-being” study, conducted by LIKES in 2017−2018 in Central Finland. The sample consisted of 163 (94 girls, 69 boys) upper secondary school students (aged 16−21; M=17,6). Burnout and engagement were tested with Study Burnout Inventory (SBI-9) and Energy, Dedication and Absorption (EDA) questionnaires. PA level was defined with self-report questions and average step count (min. 3 days) collected with ActiGraph accelerometer.

Analyses were executed with the IBM SPSS Statistics 24 program. PA was associated with burnout so that the students who had quit exercising in a sports club suffered from higher burnout (p=0,048) and exhaustion (p=0,024) than their peers, who had never participated in sports club activities. Divided by sexes, this was observed with boys but not with girls. In addition, in the groups of boys who were physically active 0−4 days per week there were most adolescents suffering from burnout (p=0,035) and exhaustion (p=0,006). PA was associated with study engagement so that students who took more than 10 000 steps per day (p=0,009) and who had never participated in sports club activities (p=0,016) were more energetic. In boys, the step count (χ2, p=0,011; Spearman’s Rho=0,31, p=0,013) was associated with energy. The least physically active boys were more absorbed in their studies than the boys who were physically active 3−4 days per week (χ2, p=0,042; Kruskal-Wallis, p=0,005). Girls who took the most and the least steps per day were most often engaged (p=0,024).

Most clearly associated with burnout and engagement was exercising in a sports club and with study engagement also the daily step count. The association of PA to study burnout and engagement was stronger in boys than girls. Unequivocal result of the associations could not be observed in this sample, but PA may be indirectly associated with study burnout and engagement. In any case, PA is important for adolescents due to its many other health benefits. Supporting the well-being in upper secondary schools is essential because in this phase of life, adolescents make important decisions of their future and set the base to adulthood’s lifestyle.