Fyysisen aktiivisuuden yhteydet elämäntyytyväisyyteen, koettuun opintojen kuormittavuuteen sekä koettuun opintomenestykseen lukiolaisilla

Tässä työssä tutkittiin lukiolaisten fyysistä aktiivisuutta, elämäntyytyväisyyttä, koettua opintojen kuormittavuutta, koettua opintomenestystä sekä sukupuolten välisiä eroja näissä tekijöissä. Erityisesti tarkoituksena oli tutkia fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä lukiolaisten elämäntyytyväisyyteen, koettuun opintojen kuormittavuuteen ja koettuun opintomenestykseen. Käytetty aineisto oli osa laajempaa LIKES-tutkimuskeskuksen tutkimusta ”Opiskelijoiden fyysinen aktiivisuus, toimintakyky ja hyvinvointitutkimus”, josta tässä tutkielmassa analysoitiin 257 lukiolaisen kyselytutkimuksen tuloksia. Aineisto kerättiin vuosien 2017 ja 2018 aikana. Määrällisen aineiston analysoinnissa käytettiin ristiintaulukointia, khiin neliö (χ2) -testiä, korrelaatiotarkastelua ja riippumattomien otosten t-testiä. Fyysisen aktiivisuuden suosituksen, eli vähintään tunti fyysistä aktiivisuutta joka päivä, saavutti tavallisena viikkona 7,9 prosenttia ja kyselyä edeltävänä viikkona 9,1 prosenttia lukiolaisista. Suurin osa lukiolaisista (77,4 %) raportoi elämäntyytyväisyytensä arvosanalla kahdeksan tai yhdeksän. Enemmistö koki opintomenestyksensä olevan hyvä (45,4 %) tai keskinkertainen (42,0 %). Tytöt ja pojat eivät eronneet merkitsevästi fyysisen aktiivisuuden, elämäntyytyväisyyden ja koetun opintomenestyksen suhteen. Hieman yli puolet (54,1 %) opiskelijoista piti lukion työmäärää sopivana, mutta toisaalta 40,9 % arvioi työmäärän melko usein liian suureksi. Tytöt kokivat työmäärän poikia suuremmaksi (p=,001). Yli puolet lukiolaisista koki rasittuvansa lukio-opinnoista jonkin verran tai paljon. Tytöt kokivat rasittuvansa poikia enemmän (p<,001). Vapaa-ajan liikuntaharrastaminen oli positiivisesti, tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä elämäntyytyväisyyteen (p=,038). Tavallisen viikon fyysinen aktiivisuus oli melkein merkitsevästi yhteydessä koettuun opintojen työmäärään (p=,044) siten, että vähemmän aktiiviset kokivat opintonsa kuormittavammaksi. Fyysisen aktiivisuuden ja koetun opintomenestyksen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Paremmaksi elämäntyytyväisyytensä kokeneet kokivat rasittuvansa opinnoista vähemmän verrattuna vähemmän tyytyväisiin (p=,001). Lisäksi elämäntyytyväisyys oli melkein merkitsevästi yhteydessä pienempään koettuun opintojen työmäärään (p=,016). Yhteydet saattavat olla kaksisuuntaisia. Parempi elämäntyytyväisyys voi olla syy siihen, että opinnot koetaan vähemmän rasittaviksi. Tai vastaavasti se, että opiskelija kokee opinnot vähemmän rasittavaksi voi aiheuttaa parempaa elämäntyytyväisyyttä. Opettajien ja huoltajien on syytä kiinnittää lukiolaisten jaksamiseen ja opintojen kuormittavuuteen erityistä huomiota, jotta tukea voitaisiin tarjota riittävän aikaisessa vaiheessa. Myös ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten liikunnan lisäämiseen, olisi syytä keskittyä, jottei lukiolaisten liiallisesta kuormittavuudesta muodostu ongelmaa.