Lukiolaisten stressi ja koulu-uupumus : fyysisen aktiivisuuden yhteydet opinnoista koettuun stressiin ja koulu-uupumukseen

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää lukiolaisten fyysisen aktiivisuuden, opinnoista koetun stressin ja koulu-uupumuksen määrää sekä niiden yhteyksiä sukupuolittain, vuosikursseittain ja fyysisen aktiivisuuden ryhmien mukaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu naisten kokevan miehiä enemmän stressiä (Högberg 2021; Anniko ym. 2018) ja koulu-uupumusta (THL 2019; Salmela-Aro ym. 2017; Walburg 2014) Fyysisellä aktiivisuudella on esitetty olevan yhteys vähäisempään stressin (esim. Barney ym. 2017; Partonen 2016; Moljord ym. 2011) ja uupumuksen kokemiseen (esim. Cheung & Li 2019; Naczenski ym. 2017). Tutkimuksen kohteena olivat Manner-Suomen suomenkielisten lukioiden opiskelijat. Jokaisesta maakunnasta arvottiin kolme lukiota, joihin otettiin yhteyttä sähköpostitse tutkimukseen osallistumista varten. Aineistonkeruu tapahtui kyselylomakkeella joulukuun 2020 ja helmikuun 2021 välillä. Tutkimukseen osallistui 601 opiskelijaa kuudesta lukiosta (miehet n=175, naiset n=407 ja muut n=19). Koulu-uupumusta mitattiin SBI-9 mittarilla (Salmela-Aro ym. 2009) ja opinnoista koettua stressiä ASQ-mittarilla (Byrne & Mazanov 2002). Kyselyaineiston analysointiin käytettiin riippumattomien otosten T-testiä, Mann-Whitneyn U-testiä, Spearmanin korrelaatiotestiä ja yksisuuntaista varianssianalyysia. Vajaa kolmannes lukiolaisista ilmoitti olleensa edellisen viikon aikana fyysisesti aktiivinen vain 0–2 päivänä ja noin 14 prosenttia liikkuvansa tavallisen viikon aikana alle 2 tuntia. Suositusten mukaisesti, eli vähintään tunnin päivittäin, edellisellä viikolla oli liikkunut noin 10 prosenttia. Sukupuolten välillä ei ollut eroja fyysisessä aktiivisuudessa. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat olivat edellisellä viikolla liikkuneet kolmannen tai ylemmän vuosikurssin opiskelijoita enemmän. Vähän liikkuneiden osuus oli suurempi kuin useissa aiemmissa tutkimuksissa (ks. Kokko ym. 2021; THL 2019; Vekara 2018). Lukiolaiset raportoivat paljon koulu-uupumusta ja opinnoista koettua stressiä. Koulu-uupumuksen raja-arvojen pistemäärät (Salmela-Aro 2009) olivat aiempia tutkimuksia korkeampia. Miehet kokivat naisia ja muunsukupuolisia vähemmän koulu-uupumusta ja stressiä. Muunsukupuoliset olivat naisia huonovointisempia. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat kokivat vähemmän koulu-uupumusta kuin ylempien vuosikurssien opiskelijat ja vähemmän stressiä opinnoista kuin toisen vuosikurssin opiskelijat. Vähiten aktiiviset opiskelijat kokivat eniten koulu-uupumusta ja stressiä opinnoista. Kohtuullinen määrä fyysistä aktiivisuutta vaikuttaisi suojaavan opiskelijoita koulu-uupumukselta ja koetulta stressiltä. Opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi on tärkeää tukea heidän voimavarojaan ja vähentää heihin kohdistuvia vaatimuksia (Salmela-Aro & Hietajärvi 2019). Koronapandemia saattoi vaikuttaa lukiolaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja huonovointisuuteen. Jatkotutkimuksissa tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi konkreettisiin koulu-uupumusta ja koettua stressiä vähentävien menetelmien tutkimiseen.

The aim of this thesis was to examine the physical activity, perceived stress from studies and school burnout of upper secondary school students as well as their variances and associations between gender, school year, and physical activity groups. Earlier studies have identified that women experience more stress (Högberg 2021; Anniko et al. 2018) and school burnout (THL 2019; Salmela-Aro et al. 2017; Walburg 2014) than men. Physical activity has been suggested to be associated with diminished experiences of stress (e.g. Barney et al. 2017; Partonen 2016; Moljord et al. 2011) and burnout (e.g. Cheung & Li 2019; Naczenski et al. 2017). This study’s target population was the Finnish-speaking upper secondary school students of mainland Finland. Three upper secondary schools were drawn from each Finnish regional province and the schools were contacted via email. The data was collected with an electronic questionnaire between December 2020 and February 2021. 601 students from six different upper secondary schools participated in the study (men n=175, women n=407, other n=19). School burnout was measured with the SBI-9 (Salmela-Aro et al. 2009) and the perceived stress from studies with the ASQ (Byrne & Mazanov 2002). The data was analyzed using the independent samples T-test, Mann-Whitney U-test, Spearman correlation test and the one-way analysis of variance. A little under a third of the students reported having been physically active during 0–2 days during the preceding week. About 14 percent of the students reported being physically active for less than 2 hours during a typical week. About 10 percent had been physically active according to the PA recommendations (minimum of 1h per day) during the preceding week. There were no statistically significant differences between gender groups in physical activity. First-year students were more physically active during the preceding week than third- or higher year students. The percentage of students with a low physical activity level was higher than in many previous studies (Kokko et al. 2021; THL 2019; Vekara 2018). The students reported a lot of school burnout and perceived stress from studies. The threshold point values (Salmela-Aro 2009) of school burnout were higher than in previous studies. Men experienced less school burnout and stress than women and non-binary students. Non-binary students were more stressed and burnt out than women. First-year students experienced less school burnout than upper-year students and less stress from studies than second-year students. The least physically active students got the most points in the measures of school burnout and perceived stress from studies. A moderate amount of physical activity seems to protect the students from school burnout and perceived stress. To improve the students’ well-being, it is vital to improve their resources and decrease the expectations towards them (Salmela-Aro & Hietajärvi 2019) The COVID-19 pandemic may have affected the physical activity and the indisposition of the upper secondary school students. Future research should focus, for example, on concrete methods to reduce the amount of school burnout and perceived stress the students face.