Fyysisen aktiivisuuden yhteys korkeakouluopiskelijoiden opiskelu-uupumukseen

Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, onko fyysisellä aktiivisuudella yhteyttä korkeakouluopiskelijoiden opiskelu-uupumukseen. Lisäksi katsauksessa pyrittiin selvittämään, minkä suuntainen mahdollinen yhteys on. Korkeakouluopiskelijoiden opiskelu-uupumus on pitkittynyt stressioireyhtymä, joka koostuu kolmesta osa-alueesta: voimakas emotionaalinen opiskeluun liittyvä väsymys, opiskelun merkittävyyden tunteen lasku ja opiskeluun liittyvät riittämättömyyden tunteet. Opiskelu-uupumus alentaa opiskelijoiden sitoutumista opintoihin sekä lisää riskiä keskeyttää opinnot. Opiskelu- uupumus on myös yhteydessä muunlaiseen psyykkiseen oireiluun, kuten masennukseen ja ahdistukseen. Opiskelu-uupumuksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa tärkeää on sosiaalisen tuen vahvistaminen, stressinhallintakeinojen kehittäminen sekä myös fyysisestä terveydestä huolehtiminen. Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan kaikkea luurankolihasten tahdonalaista toimintaa, mikä kuluttaa energiaa. Fyysinen aktiivisuus kattaa siis kaikenlaisen liikkumisen. Fyysisellä aktiivisuudella on fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä edistäviä vaikutuksia. Fyysinen aktiivisuus onkin siis yksi tekijä, jolla voidaan mahdollisesti alentaa stressitasoja ja sitä kautta myös uupumusoireilua. Tähän systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kuusi tutkimusta, joista kolme oli poikkileikkaustutkimuksia ja toiset kolme interventiotutkimuksia. Viidessä kuudesta tutkimuksesta yhteys fyysisen aktiivisuuden ja opiskelu-uupumuksen välillä havaittiin. Näiden tutkimusten mukaan matalampi harjoittelutiheys on yhteydessä korkeampiin uupumustasoihin. Interventiotutkimusten mukaan fyysisellä aktiivisuudella pystyttiin myös alentamaan korkeakouluopiskelijoiden uupumustasoja. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tulokset vahvistivat tietoa siitä, että fyysinen aktiivisuus on yhteydessä alhaisempiin uupumustasoihin korkeakouluopiskelijoilla. Lisäksi interventiotutkimukset antoivat tietoa syy-seuraussuhteista eli siitä, että fyysisellä aktiivisuudella voidaan alentaa uupumustasoja. Tulokset tukevat aikaisempaa lääketieteenopiskelijoilla toteutettua kirjallisuuskatsausta. Lisäksi tämä systemaattinen kirjallisuuskatsaus lisää tietoa siitä, että alhainenkin fyysinen aktiivisuus on mahdollisesti yhteydessä alhaisempiin uupumustasoihin. Lisätutkimusta aiheen ympäriltä kuitenkin edelleen tarvitaan. Tutkimusta tarvitaan etenkin siitä, millainen fyysinen aktiivisuus tukee parhaiten uupumusoireiden ennaltaehkäisyä ja hoitoa.