Apuvälineet ja teknologia osana fysioterapian ja fysioterapeutin ydinosaamista

Abstract

Aiempi tutkimustieto osoittaa, että fysioterapiaa ja apuvälineitä, terveys- ja hyvinvointiteknologiaa tai etäteknologiaa yhdistävää tutkimustietoa on vähän. Tarvitaan lisää tietoa apuvälineiden, teknologian ja etäteknologian käytöstä fysioterapiassa, niiden yhteydestä fysioterapian ydinosaamiseen sekä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat niiden käyttöön fysioterapiassa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten suomalaisten fysioterapeuttien yksilölliset ja työhön liittyvät taustatekijät vaikuttavat apuvälineiden, terveys- ja hyvinvointiteknologian sekä etäteknologian käyttöön fysioterapian ydinosaamisalueilla. Lisäksi työn tarkoituksena oli selvittää, miten suomalaiset fysioterapeutit näkevät apuvälineet, teknologian ja etäteknologian osana tulevaisuuden fysioterapiaa ja fysioterapiakoulutusta.

Tutkimuksen aineistona käytettiin Fysioterapeuttien ydinosaaminen -kyselytutkimusaineiston osaa, joka sisältää 1909 fysioterapeutin vastaukset fysioterapeutin taustatietoihin, työyhteisöön ja fysioterapian tulevaisuuteen liittyviin kysymyksiin sekä fysioterapian asiantuntijuuteen kohdistuviin väittämiin. Aineistoa tutkittiin ristiintaulukoinnilla, Pearsonin <i>ꭓ</i>²-testillä, T-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysilla sekä binäärisellä logistisella regressioanalyysilla taustatekijöiden apuvälineisiin, teknologiaan ja etäteknologiaan liittyvän yhteyden ja selitysasteen selvittämiseksi. Apuvälineiden, teknologian ja etäteknologian tulevaisuutta koskeville ilmaisuille tehtiin sisällönanalyysi ydinosaamisen viitekehyksessä yhteneväisten teemojen löytämiseksi.

Apuvälineitä käyttivät fysioterapiassa enemmän naiset (p < .001) sekä kunnallisella sektorilla (p < .001) ja lasten, nuorten ja ikääntyneiden henkilöiden (p < .001) parissa työskentelevät fysioterapeutit. Apuvälineitä käytettiin lähes kaikilla fysioterapian erikoisalueilla (p ≤ .001) pois lukien sydän- ja hengityselinten fysioterapia (p = .416). Teknologiaa ja etäteknologiaa käyttivät fysioterapiassa enemmän yksityisellä sektorilla ja työikäisten parissa työskentelevät fysioterapeutit (p < .05). Teknologiaa ja etäteknologiaa käytetiin työfysioterapiassa (p < .001) ja teknologiaa tuki- ja liikuntaelinten (p < .001) sekä etäteknologiaa sydän- ja hengityselinten (p = .001) fysioterapiassa. Taustatekijöistä fysioterapeutin korkeampi ikä, työskentely yksityissektorilla sekä työ gerontologis-geriatrisessa, neurologisessa, psykofyysisessä ja työfysioterapiassa selitti apuvälineiden käyttöä fysioterapiassa (R² = 9,4%). Fysioterapeutin korkeampi ikä sekä työskentely yksityissektorilla ja työfysioterapeuttina selitti teknologian käyttöä fysioterapiassa (R² = 8,1%). Työskentely yksityissektorilla ja työfysioterapeuttina selitti etäteknologian käyttöä fysioterapiassa (R² = 5,8%). Fysioterapeuttien ilmaisemissa tulevaisuuden näkemyksissä nousi teemoina kehitys- ja yhteistyöosaaminen apuvälineiden ja teknologian alueilla, apuvälineiden ja teknologian hyödyntäminen ennaltaehkäisevässä fysioterapiassa ja kotona selviytymisen tukena sekä teknologian käyttö asiakkaiden motivoinnissa.

Suomalaiset fysioterapeutit käyttävät enemmän työssään apuvälineitä kuin terveys- ja hyvinvointiteknologiaa tai etäteknologiaa. Tutkimuksen tulokset tuovat esiin myös apuvälineitä, teknologiaa ja etäteknologiaa hyödyntävän fysioterapian merkityksen toimintakyvyn tukemisessa ja edistämisessä. Lisäksi tutkimus nostaa esiin apuvälineiden, teknologian ja etäteknologian tutkimus- ja koulutustarpeita.

Previous study results show that there are little research data combining physiotherapy and assistive devices, health and wellbeing technology or distance technology. More information is needed on the use of assistive devices, technology and distance technology in physiotherapy, about their relationship to the core-competences of physiotherapy, and about factors which influence their use in physiotherapy. The purpose of this Master’s thesis was to find out how individual and work-related background information of Finnish physiotherapist’s influences on the use of assistive devices and technology. In addition, the purpose was to clarify how Finnish physiotherapists see assistive devices and technology as part of the future physiotherapy and the future physiotherapy education.

The research material was gathered in the physiotherapy core-competence survey consisting the background information together with competency-related statements and future perceptions of assistive devices and technology. The data includes answers from 1909 members of Finnish Association of Physiotherapists who works as physiotherapist. The quantitative data analysis methods and qualitative content analysis were used to answer research questions of the thesis. Quantitative analysis methods were Cross Tabulation test, Pearson Chi-Square test, T-test, One Way Anova test, and Binary Logistic Regression test.

The use of assistive devices was general with female physiotherapists (p < .001), with physiotherapists working in the municipal sector (p < .001), and with physiotherapists working with children and adolescents (p < .001). The assistive devices were generally used in almost all physiotherapy specialties (p ≤ .001) excluding the cardio and respiratory physiotherapy (p = .416). The use of technology and distance technology were general with physiotherapists working in the private sector and with the adults of working age (p < .05). Technology and distance technology were generally used in the occupational physiotherapy (p < .001), technology in the musculoskeletal physiotherapy (p < .001), and distance technology in the cardio and respiratory physiotherapy (p = .001). Physiotherapist’s higher age, work at the private sector, and working as geriatric, neurologic, psycho-physical and occupational physiotherapist, estimates the use of assistive devices in physiotherapy (R² = 9,4%). Physiotherapist’s higher age, work at the private sector, and working as occupational physiotherapist estimates the use of technology in physiotherapy (R² = 8,1%). Physiotherapist’s work at the private sector, and working as occupational physiotherapist estimates the use of distance technology in physiotherapy (R² = 5,8%). In the future views expressed by physiotherapists, special emphasis was placed on developmental and collaborative skills in assistive devices and technology areas, the utilization of assistive devices and technology in preventive physiotherapy and support for management at home, and the use of technology in motivating customers.

Finnish physiotherapists use more assistive devices than health and wellbeing related technology or distance technology. The results of this Master’s thesis also highlight the social significance of physiotherapy as well as the research and educational needs of assistive devices, technology and distance technology.