Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää fysioterapeuttiopiskelijoiden kokemuksia koulutuksen tuottamasta koetusta osaamisesta suhteessa työelämän tarpeisiin sekä fysioterapeuttikoulutuksen aikaisesta ohjauksesta ja inhimillisestä kohtelusta. Tutkielma toteutettiin osana Jyväskylän yliopiston ja Suomen Fysioterapeutit ry:n yhteistä Fysioterapeuttien ydinosaaminen -hanketta.
Aineisto koostuu vuosina 2017 ja 2018 Suomen Fysioterapeutit ry:n opiskelijajäsenille lähetetyn strukturoidun kyselyn vastauksista (n=198, vastausprosentti 14,9 %). Kysely koostui taustatietojen lisäksi 122 Likert-asteikollisesta (1–5) väittämästä sekä kolmesta avoimesta kysymyksestä. Näistä tarkempaan analyysiin valittiin 20 väittämää sisältävä osa-alue Ohjaus ja opetus fysioterapeuttikoulutuksessa. Aineistosta muodostettiin faktorianalyysin avulla kolme summamuuttuja: S1. Koulutuksen tuottama koettu osaaminen suhteessa työelämän tarpeisiin, S2. Opettajien ohjaus ammatillisen osaamisen kehittäjänä ja S3
. Inhimillinen kohtelu. Aineisto analysoitiin IBM SPSS 24.0 -ohjelmalla: frekvenssianalyysillä, ristiintaulukoinnilla ja χ² -testillä, Kruskal-Wallisin ja Mann-Whitneyn -testeillä sekä lineaarisella regressioanalyysillä. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin arvoa p < 0.05. Lisäksi toteutettiin järjestelmällinen tiedonhaku aihepiiristä.
Hieman yli puolet (55,7 %) vastaajista koki fysioterapeuttikoulutuksen tuottaman osaamisen vastaavan hyvin tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Parhaiten tätä selittivät opiskelijoiden arviot opettajien ohjauksesta ammatillisen osaamisensa kehittäjänä sekä asiakaslähtöisen ohjauksen toteutuminen fysioterapiassa (R2 = 0,29, p > 0,001). Fysioterapeuttiopiskelijat kokivat opettajien ohjauksen tukevan heidän ammatillisen osaamisensa kehittymistä. Parhaiten kokemuksia ohjauksesta selittivät koulutuksen tuottama hyvä koettu osaaminen suhteessa työelämän tarpeisiin, johtaminen ja toimintakulttuuri fysioterapiassa sekä kokemus inhimillisestä kohtelusta (R2 = 0.43, p > 0.001). Selkeä enemmistö fysioterapeuttiopiskelijoista koki tulleensa kohdelluksi inhimillisesti niin vertaisopiskelijoiden (94,3 %) kuin opetushenkilökunnan (87,2 %) taholta. Näitä kokemuksia selitti parhaiten opiskelijoiden kokemukset opettajien ohjauksesta ammatillisen osaamisen kehittäjänä sekä kokemukset yhteisöllisestä fysioterapiatoiminnasta (R2 = 0,27, p > 0,001). Iällä, opintojen kestolla eli suoritetuilla opintopisteillä tai sukupuolella ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (p < 0,05) opiskelijoiden kokemuksiin opettajien ohjauksesta, inhimillisestä kohtelusta tai koulutuksen tuottamasta koetusta osaamisesta.
Tämä tutkimus tuo uutta tietoa sekä auttaa ymmärtämään fysioterapeuttiopiskelijoiden ammatillisen osaamisen, ohjauksen ja inhimillisen kohtelun kokemusten taustalla vaikuttavia tekijöitä. Hyvä ohjaus tukee opiskelijoiden ammatillisen osaamisen kehittymistä ja kokemuksia inhimillisestä kohtelusta. Käytännön työelämästä nousevat kokemukset ovat merkittävässä yhteydessä niin kokemuksiin koulutuksen aikaisesta ohjauksesta kuin opiskelijoiden koetusta osaamisesta. Tuloksia voidaan hyödyntää niin fysioterapeuttien tutkintokoulutuksen kuin työelämän käytännön harjoittelujen kehittämisessä.
...
The objective of this Pro gradu -thesis was to investigate the experiences of physiotherapist students regarding the experienced utility of the education in relation to work life needs, as well as guidance and humane treatment during their physiotherapy studies. The thesis was a part of the Core competencies of a physiotherapist project jointly organized by the University of Jyväskylä and the Finnish Association of Physiotherapists.
The data consists of responses to a structured survey (n = 198, response rate 14.9%) sent to student members of the Finnish Association of Physiotherapists in 2017 and 2018. In addition to background data, the survey comprised of 122 Likert scale statements and three open-ended questions. From these, the segment labeled Guidance and teaching in physiotherapy education, which included 20 statements, was chosen for a more detailed analysis. The data was trans-formed into three sum variables with factor analysis: S1. the experienced utility of the education
in relation to work life needs, S2. teacher guidance as developer of professional competence, and S3. humane treatment. The data was analyzed with IBM SPSS 24.0 utilizing frequency analysis, cross-tabulation, χ² test, the Kruskal-Wallis and the Mann-Whitney tests, and linear regression analysis. The threshold for statistical significance was p < 0.05. The study was complemented with a systematic literature review.
Slightly more than half (55.7%) of respondents considered the competence produced by physio-therapist education to meet well the needs of future work life. This was best explained by the students’ perception of teacher guidance as developer of professional competence and the realization of customer-centric guidance in physiotherapy (R2 = 0.29, p > 0.001). The physiotherapist students considered their teachers’ guidance to support them in developing their professional competence. The experiences of guidance were best explained by good perceived education-based competence in relation to work life needs, management and operative culture in physio-therapy, and the experience of humane treatment (R2 = 0.43, p > 0.001). A clear majority of physiotherapist students felt having been treated humanely both by peers (94.3%) and staff (87.2%). These experiences were best explained by the students’ perceptions of teacher guidance as developer of professional competence and experiences of communal physiotherapy activity (R2 = 0.27, p > 0.001). Age, duration of studies, that is, accumulated credits, or sex were not perceived to have any statistically significant connection (p < 0.05) to the students’ experiences of teacher guidance, humane treatment, or education-based perceived competence.
This study brings new information and helps to understand the factors affecting physiotherapist students’ experiences of professional competence, guidance, and humane treatment. Good guidance supports the development of the students’ professional competence and the experience of humane treatment. Experiences from practical work have a significant connection both to experiences of guidance during studies and to perceived competence. The results can be utilized when developing academic physiotherapist education as well as practical training.
...
