Apuvälineet ja teknologia osana fysioterapian ja fysioterapeutin ydinosaamista

Aiempi tutkimustieto osoittaa, että fysioterapiaa ja apuvälineitä, terveys- ja hyvinvointiteknologiaa tai etäteknologiaa yhdistävää tutkimustietoa on vähän. Tarvitaan lisää tietoa apuvälineiden, teknologian ja etäteknologian käytöstä fysioterapiassa, niiden yhteydestä fysioterapian ydinosaamiseen sekä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat niiden käyttöön fysioterapiassa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten suomalaisten fysioterapeuttien yksilölliset ja työhön liittyvät taustatekijät vaikuttavat apuvälineiden, terveys- ja hyvinvointiteknologian sekä etäteknologian käyttöön fysioterapian ydinosaamisalueilla. Lisäksi työn tarkoituksena oli selvittää, miten suomalaiset fysioterapeutit näkevät apuvälineet, teknologian ja etäteknologian osana tulevaisuuden fysioterapiaa ja fysioterapiakoulutusta. Tutkimuksen aineistona käytettiin Fysioterapeuttien ydinosaaminen -kyselytutkimusaineiston osaa, joka sisältää 1909 fysioterapeutin vastaukset fysioterapeutin taustatietoihin, työyhteisöön ja fysioterapian tulevaisuuteen liittyviin kysymyksiin sekä fysioterapian asiantuntijuuteen kohdistuviin väittämiin. Aineistoa tutkittiin ristiintaulukoinnilla, Pearsonin ꭓ²-testillä, T-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysilla sekä binäärisellä logistisella regressioanalyysilla taustatekijöiden apuvälineisiin, teknologiaan ja etäteknologiaan liittyvän yhteyden ja selitysasteen selvittämiseksi. Apuvälineiden, teknologian ja etäteknologian tulevaisuutta koskeville ilmaisuille tehtiin sisällönanalyysi ydinosaamisen viitekehyksessä yhteneväisten teemojen löytämiseksi. Apuvälineitä käyttivät fysioterapiassa enemmän naiset (p < .001) sekä kunnallisella sektorilla (p < .001) ja lasten, nuorten ja ikääntyneiden henkilöiden (p < .001) parissa työskentelevät fysioterapeutit. Apuvälineitä käytettiin lähes kaikilla fysioterapian erikoisalueilla (p ≤ .001) pois lukien sydän- ja hengityselinten fysioterapia (p = .416). Teknologiaa ja etäteknologiaa käyttivät fysioterapiassa enemmän yksityisellä sektorilla ja työikäisten parissa työskentelevät fysioterapeutit (p < .05). Teknologiaa ja etäteknologiaa käytetiin työfysioterapiassa (p < .001) ja teknologiaa tuki- ja liikuntaelinten (p < .001) sekä etäteknologiaa sydän- ja hengityselinten (p = .001) fysioterapiassa. Taustatekijöistä fysioterapeutin korkeampi ikä, työskentely yksityissektorilla sekä työ gerontologis-geriatrisessa, neurologisessa, psykofyysisessä ja työfysioterapiassa selitti apuvälineiden käyttöä fysioterapiassa (R² = 9,4%). Fysioterapeutin korkeampi ikä sekä työskentely yksityissektorilla ja työfysioterapeuttina selitti teknologian käyttöä fysioterapiassa (R² = 8,1%). Työskentely yksityissektorilla ja työfysioterapeuttina selitti etäteknologian käyttöä fysioterapiassa (R² = 5,8%). Fysioterapeuttien ilmaisemissa tulevaisuuden näkemyksissä nousi teemoina kehitys- ja yhteistyöosaaminen apuvälineiden ja teknologian alueilla, apuvälineiden ja teknologian hyödyntäminen ennaltaehkäisevässä fysioterapiassa ja kotona selviytymisen tukena sekä teknologian käyttö asiakkaiden motivoinnissa. Suomalaiset fysioterapeutit käyttävät enemmän työssään apuvälineitä kuin terveys- ja hyvinvointiteknologiaa tai etäteknologiaa. Tutkimuksen tulokset tuovat esiin myös apuvälineitä, teknologiaa ja etäteknologiaa hyödyntävän fysioterapian merkityksen toimintakyvyn tukemisessa ja edistämisessä. Lisäksi tutkimus nostaa esiin apuvälineiden, teknologian ja etäteknologian tutkimus- ja koulutustarpeita.