Osaamisen arviointi on tärkeä osa terveysalan laatua. Fysioterapeuttien itsearvioidut näkemykset fysioterapian työn osa-alueiden osaamisesta tukevat ammatillisen laadun kehittymisen prosessia. Itsearvioinnin päätarkoituksena on kehittää ammatillista osaamista läpi työuran ja tämän kautta taata potilaille laadukas fysioterapia sekä mahdollistaa fysioterapeuttien uran eteneminen. Tutkimuksia fysioterapeuttien ydinosaamisesta on tehty, mutta siitä tarvitaan yhä lisätutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fysioterapeuttien näkemyksiä fysioterapian työn osa-alueiden osaamisesta akuuttisairaalassa itsearvioinnin avulla. Tarkoituksena oli tutkia, kuinka ikä, sukupuoli, koulutustaso, työkokemus fysioterapeuttina sekä työsuhteen laatu vaikuttavat tähän arvioon. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kriittisesti osaamiskartoituskyselyn ydinosa-alueita ja niiden jaottelua.
Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin internetpohjaisella kyselyllä, joka lähetettiin Etelä-
Suomen sairaalassa työskenteleville fysioterapeuteille (N=200). Tutkimuksen vastausprosentti oli 73% (n=146, naisia 91%, miehiä 9%). Osaamisen arvioinnissa käytettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kehitettyä mittaria, joka sisältää viisi pääasiallista ydinosaamisaluetta, joissa on yhteensä 38 väittämää. Jokaista osaamisväittämää arvioitiin 100mm:n mittaisella janalla (Visual analog scale, VAS-mittari), jonka toinen ääripää (arvo 0) kuvasi vastaajan toimintaa erittäin huonosti ja toinen ääripää (arvo 100) kuvasti toimintaa erittäin hyvin. Aineiston analysointi suo-ritettiin kvantitatiivisesti hyödyntäen SPSS-tilasto-ohjelmaa.
Fysioterapeutit arvioivat osaamisensa fysioterapian työn ydinosaamisalueissa kaiken kaikkiaan melko korkeaksi (75/100). Fysioterapeutit arvioivat osaamisensa parhaimmaksi fysioterapiatoiminnan ja työyhteisön kehittäminen -ydinosaamisalueessa (83/100) ja heikoimmaksi fysioterapian tutkiva ja kehittävä työote -ydinosaamisalueessa (66/100). Ikä (r=0.203, p=0.014) ja työkokemus fysioterapeuttina (r=0.285, p<0.001) korreloivat opetus ja ohjaus -ydinosaamisalueen kanssa. Lisäksi tutkintotaso (r=0.212, p=0.01) korreloi fysioterapian tutkiva ja kehittävä työote -ydinosaamisalueen kanssa. Joidenkin tulosyksiköiden välillä oli eroa fysioterapian tutkiva ja kehittävä työote -ydinosaamisalueen osaamisarvioissa (p=0.027). Faktorianalyysin pohjalta nousi esille, kuinka osaamiskartoituskyselyn väittämät jakautuivat eri tavoin verrattuna alkuperäisiin ydinosaamisalueisiin ja muodostivat näin ydinosaamisalueiden uuden jakautumisen. Uudet ydinosaamisalueet nimettiin ”yhteistyö” -, ”eettisyys” -, ”fysioterapian tutkiva ja kehittävä työote” -, ”ohjaus fysioterapiassa” - sekä ”fysioterapia potilaan kuntoutumisessa” -ydinosaamisalueiksi. Uuden ydinosaamisaluejaon mukaan fysioterapeutit arvioivat osaamisena korkeimmaksi ”eettisyys” -ydinosaamisalueessa (85/100) ja heikoimmaksi ”ohjaus fysioterapiassa” -ydinosaamisalueessa (63/100). Ikä (r=0.222, p=0.007) ja työkokemus (r=0.304, p<0.001) korreloivat ”ohjaus fysioterapiassa” -ydinosaamisalueen kanssa ja tutkintotaso (r=0.241, p=0.003) korreloi ”fysioterapian tutkiva ja kehittävä työote” -ydinosaamisalueen kanssa. Näiden lisäksi työkokemus (r=0.170, p=0.04) korreloi ”fysioterapia potilaan kuntoutumisessa” -ydinosaamisalueen kanssa sekä ikä (r=-0.182, p=0.028) korreloi negatiivisesti ”fysioterapian tutkiva ja kehittävä työote” -ydinosaamisalueen kanssa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että fysioterapeutit kokevat osaamisensa kaiken kaikkiaan hyväksi. Iäkkäämmät fysioterapeutit, joilla on enemmän työkokemusta, kokevat opetus- ja ohjausosaamisensa paremmaksi nuorempiin verrattuna ja korkeamman koulutuksen omaavat fysioterapeutit kokevat osaamisensa fysioterapian tutkivassa ja kehittävässä työotteessa paremmaksi alhaisemman koulutustason omaaviin verrattuna. Lisäksi uusi ydinosaamisaluejako nostaa esille, kuinka alkuperäinen ydinosaamisaluejako ei välttämättä kuvaa parhaiten nykypäivän osaamisen kokonaisuuden jaottelua, joten luokittelun kriittinen tarkastelu ja uudelleen arvioiminen on jatkossa tärkeää.
...
Self-assessing physiotherapists' core competencies in acute hospital.
Assessing professional competencies provides an essential support for the quality of any professional development process. The main purpose of self-assessment is to individually develop professional competencies throughout working career to ensure the quality of physiotherapy services to patients and enable physiotherapists’ career advancement. Studies about physiotherapists’ core competencies has been done, but more research about physiotherapists’ self-assessment is still needed. The aim of this thesis was to examine physiotherapists’ self-assessed competence in acute hospital. The focus was to explore what impact does age, gender, educational level and work experience as a physiotherapist have to this assessment. Furthermore the goal was to re-evaluate how well the current division of core competence areas represent the core competencies in acute hospital.
Material to this survey-study was collected by web
questionnaire sent to physiotherapists working at a hospital of Southern Finland (N=200). Response rate to the questionnaire was 73% (n=146, women 91%, men 9%). The questionnaire included five main core competence areas in which there were 38 claims. For each claim of competence, the respondent specified her level of agreement to a claim by indicating a position along 100mm long line between two end points (VAS=visual analogue scale). Other end point (value 0) represented respondent’s action very poorly and another end point (value 100) represented respondent’s action very well. Collected material was analyzed quantitatively with IBM SPSS 22.0 statistical analysis software.
Overall mean of self-assessed competence level among respondents was 75/100. The highest scoring competence area was engagement in the development process of the physiotherapy unit (83/100) and the lowest scoring competence area was development of competence utilizing evidence based practice (66/100). Age (r=0.203, p=0.014) and work experience as a physiothera-pist (r=0.285, p<0.001) correlated with teaching and tutoring -core competence area. Educational degree (r=0.212, p=0.01) correlated with development of competence utilizing evidence based practice -core competence area. In two profit center competence in development of competence utilizing evidence based practice -core competence area was assessed higher compared to one other profit center (p=0.027). A new division of physiotherapists’ core competence areas was generated based on the collected material. New core competence areas were named as “co-operation” -, “ethicalness” -, “development of competence utilizing evidence based practice” -, “tutoring in physiotherapy” - and “physiotherapy in patient rehabilitation” -core competence area. Among this new division the highest scoring core competence area was ”ethicalness” (85/100) and the lowest scoring core competence area was ”tutoring in physiotherapy” (63/100). Age (r=0.222, p=0.007) and work experience (r=0.304, p<0.001) correlated with “tutoring in physiotherapy” -core competence area and educational degree (r=0.241, p=0.003) correlated with “development of competence utilizing evidence based practice” -core competence area. In addition, there was correlation between work experience as a physiotherapist (r=0.170, p=0.04) and ”physiotherapy in patient rehabilitation” -core competence area and also negative correlation between age (r=-0.182, p=0.028) and ”development of competence utilizing evidence based practice” -core competence area.
Respondents assessed their competence level relatively high overall. Older physiotherapists with longer work experience assessed their teaching- and tutoring competencies higher compared to younger individuals. Physiotherapists with higher educational degrees considered themselves more competent utilizing evidence based practice. Results suggest that the existing division of core competence areas should be re-evaluated. This thesis provides an alternative division based on the collected material.
...
