Fysioterapiatyön ydinosaaminen akuuttisairaalassa fysioterapeuttien arvioimana

Osaamisen arviointi on tärkeä osa terveysalan laatua. Fysioterapeuttien itsearvioidut näkemykset fysioterapian työn osa-alueiden osaamisesta tukevat ammatillisen laadun kehittymisen prosessia. Itsearvioinnin päätarkoituksena on kehittää ammatillista osaamista läpi työuran ja tämän kautta taata potilaille laadukas fysioterapia sekä mahdollistaa fysioterapeuttien uran eteneminen. Tutkimuksia fysioterapeuttien ydinosaamisesta on tehty, mutta siitä tarvitaan yhä lisätutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fysioterapeuttien näkemyksiä fysioterapian työn osa-alueiden osaamisesta akuuttisairaalassa itsearvioinnin avulla. Tarkoituksena oli tutkia, kuinka ikä, sukupuoli, koulutustaso, työkokemus fysioterapeuttina sekä työsuhteen laatu vaikuttavat tähän arvioon. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kriittisesti osaamiskartoituskyselyn ydinosa-alueita ja niiden jaottelua. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin internetpohjaisella kyselyllä, joka lähetettiin Etelä-Suomen sairaalassa työskenteleville fysioterapeuteille (N=200). Tutkimuksen vastausprosentti oli 73% (n=146, naisia 91%, miehiä 9%). Osaamisen arvioinnissa käytettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kehitettyä mittaria, joka sisältää viisi pääasiallista ydinosaamisaluetta, joissa on yhteensä 38 väittämää. Jokaista osaamisväittämää arvioitiin 100mm:n mittaisella janalla (Visual analog scale, VAS-mittari), jonka toinen ääripää (arvo 0) kuvasi vastaajan toimintaa erittäin huonosti ja toinen ääripää (arvo 100) kuvasti toimintaa erittäin hyvin. Aineiston analysointi suo-ritettiin kvantitatiivisesti hyödyntäen SPSS-tilasto-ohjelmaa. Fysioterapeutit arvioivat osaamisensa fysioterapian työn ydinosaamisalueissa kaiken kaikkiaan melko korkeaksi (75/100). Fysioterapeutit arvioivat osaamisensa parhaimmaksi fysioterapiatoiminnan ja työyhteisön kehittäminen -ydinosaamisalueessa (83/100) ja heikoimmaksi fysioterapian tutkiva ja kehittävä työote -ydinosaamisalueessa (66/100). Ikä (r=0.203, p=0.014) ja työkokemus fysioterapeuttina (r=0.285, p<0.001) korreloivat opetus ja ohjaus -ydinosaamisalueen kanssa. Lisäksi tutkintotaso (r=0.212, p=0.01) korreloi fysioterapian tutkiva ja kehittävä työote -ydinosaamisalueen kanssa. Joidenkin tulosyksiköiden välillä oli eroa fysioterapian tutkiva ja kehittävä työote -ydinosaamisalueen osaamisarvioissa (p=0.027). Faktorianalyysin pohjalta nousi esille, kuinka osaamiskartoituskyselyn väittämät jakautuivat eri tavoin verrattuna alkuperäisiin ydinosaamisalueisiin ja muodostivat näin ydinosaamisalueiden uuden jakautumisen. Uudet ydinosaamisalueet nimettiin ”yhteistyö” -, ”eettisyys” -, ”fysioterapian tutkiva ja kehittävä työote” -, ”ohjaus fysioterapiassa” - sekä ”fysioterapia potilaan kuntoutumisessa” -ydinosaamisalueiksi. Uuden ydinosaamisaluejaon mukaan fysioterapeutit arvioivat osaamisena korkeimmaksi ”eettisyys” -ydinosaamisalueessa (85/100) ja heikoimmaksi ”ohjaus fysioterapiassa” -ydinosaamisalueessa (63/100). Ikä (r=0.222, p=0.007) ja työkokemus (r=0.304, p<0.001) korreloivat ”ohjaus fysioterapiassa” -ydinosaamisalueen kanssa ja tutkintotaso (r=0.241, p=0.003) korreloi ”fysioterapian tutkiva ja kehittävä työote” -ydinosaamisalueen kanssa. Näiden lisäksi työkokemus (r=0.170, p=0.04) korreloi ”fysioterapia potilaan kuntoutumisessa” -ydinosaamisalueen kanssa sekä ikä (r=-0.182, p=0.028) korreloi negatiivisesti ”fysioterapian tutkiva ja kehittävä työote” -ydinosaamisalueen kanssa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että fysioterapeutit kokevat osaamisensa kaiken kaikkiaan hyväksi. Iäkkäämmät fysioterapeutit, joilla on enemmän työkokemusta, kokevat opetus- ja ohjausosaamisensa paremmaksi nuorempiin verrattuna ja korkeamman koulutuksen omaavat fysioterapeutit kokevat osaamisensa fysioterapian tutkivassa ja kehittävässä työotteessa paremmaksi alhaisemman koulutustason omaaviin verrattuna. Lisäksi uusi ydinosaamisaluejako nostaa esille, kuinka alkuperäinen ydinosaamisaluejako ei välttämättä kuvaa parhaiten nykypäivän osaamisen kokonaisuuden jaottelua, joten luokittelun kriittinen tarkastelu ja uudelleen arvioiminen on jatkossa tärkeää.