Opetuskielen vaihtuessa : ruotsinkielisen perusopetustaustan vaikutus kieli-identiteetin rakentumiseen ja lukio-opintoihin

Abstract

Tutkin maisterintutkielmassani, millaisia kokemuksia opiskelijoilla ja heidän äidinkielen opettajallaan on ruotsinkielisen koulutaustan vaikutuksesta opiskelijoiden lukio-opintoihin ja toisaalta myös kieli-identiteettiin. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu opiskelijoiden kokemusten näkökulmasta. Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kielen oppimista ja kieli-identiteettiä on tutkinut esimerkiksi Hanna Haapanen (2014). Heini Lehtonen (2015) puolestaan on tutkinut maahanmuuttajanuorten kielivalintoja yhteisön osallisuuden rakentajana. Toteutin monimenetelmäisen tapaustutkimuksen, jonka osallistujina on erään suomenkielisen lukion opiskelijoita, jotka ovat käyneet ruotsinkielisen peruskoulun tai osallistuneet kielikylpyopetukseen. Lisäksi haastattelin opiskelijoiden äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaa sekä kyseisen lukion kahta alumnia. Hyödynsin tutkimuksessa sosiokulttuurista ja sosiolingvististä teoriaa. Kertomusten ja identiteetin tutkimiseen käytin narratiivista analyysia (ks. DeFina 2003). DeFinan mukaan kertomuksen ja identiteetin suhteessa on havaittavissa kolme tasoa: kulttuurisidonnainen identiteetti, sosiaalisia rooleja ilmentävä identiteetti sekä identiteetti, jota ilmennetään elein ja neuvotteluin yhteisön jäseneksi kuulumisesta. Kaikki näitä tasoja löytyi myös osallistujien kertomuksista. Haastattelutulosten tutkimisessa hyödynsin myös aineistolähtöistä sisällönanalyysia (esim. Tuomi & Sarajärvi 2002). Tutkimukseen osallistuneet alumnit kokivat, ettei heidän kieli-identiteettinsä rakentumista juuri tuettu lukioopinnoissa eivätkä he osanneet sitä silloin vielä vaatiakaan. Lukiossa opiskelevat osallistujat kokivat, että heidän kieli-identiteettinsä rakentumista on tuettu lukio-opinnoissa riittävästi. Heillä on kaikilla ollut haasteita kirjoitetun asiatyylin hallinnassa, mutta he ovat saaneet opettajalta tukea kehittyäkseen paremmiksi kirjoittajiksi. Kaikkien osallistujien vahvuutena olivat sekä opettajan että opiskelijoiden mielestä suulliset valmiudet. He käyttivät eri kieliä rohkeasti eri yhteyksissä ja puhuivat mielellään myös niitä kieliä, joihin heillä ei ollut omistajuutta. Osallistujat käyttivät kielenvalinnan strategioinaan kieleilyä, koodinvaihtoa ja kielenylitystä. Osa strategioista oli ti etoisia, osa tiedostamattomia. Kielenvalinnat tehtiin pääasiassa sosiaalisin tai tilanteisin perustein, mutta mukana kertomuksissa oli myös alueellisen vaihtelun (Mielikäinen & Palander 2014) perusteluja. Tutkimuksessa kävi ilmi, etteivät osallistujat välttämättä identifioidu kaksikielisiksi, vaikka heillä olisi laaja kielirepertuaari. Koulun tukea tärkeämmäksi tekijäksi kieli-identiteetin rakentumisessa kaikki osallistujat mainitsivat koulun ulkopuoliset yhteisöt. Ne osallistujat, jotka eivät kokeneet kuuluvansa kaksikielisiin yhteisöihin, eivät identifioineet itseänsä kovin vahvasti kaksikielisiksi. Vastaavasti ne, jotka kokivat olevansa osa kaksikielistä yhteisöä, pitivät itseään vahvasti kaksikielisinä. Tärkeintä oppimisen ja kieli-identiteetin suhteen on tutkimukseni mukaan ympäröivän yhteisön tuki niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin.