Luokanopettajien työn imu, työkokemus sekä ammatillinen itsetunto

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työkokemuksen yhteyttä luokanopettajien työn imuun. Työn imu on työhyvinvointiin liittyvä käsite, ja luokanopettajien työn imu vaikuttaa heidän opetustyönsä tuloksiin sekä oppilaiden hyvinvointiin. Tarkastelun kohteena ovat luokanopettajien työkokemuksen yhteys heidän kokemansa työn imun ulottuvuuksiin ja tuon yhteyden tilastollinen suhde, kun malliin lisätään selittäjäksi luokanopettajien ammatillinen itsetunto. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin laadullisin keinoin millaiset asiat vahvistavat luokanopettajien ammatillista itsetuntoa. Aineisto koostuu 262 luokanopettajan vastauksista marraskuussa 2015 kerättyyn sähköiseen kyselylomakkeeseen. Luokanopettajien työn imua tutkittiin työn imu -arviointimenetelmällä (Utrecht Work Engagement Scale, UWES). Työkokemuksen yhteyttä selvitettiin monimuuttujaisen varianssianalyysin avulla. Ammatillista itsetuntoa tarkasteltiin määrällisesti kootun summamuuttujan avulla ja sen yhteyttä työn imun ulottuvuuksiin mitattiin monimuuttujaisen kovarianssianalyysin avulla lisäämällä se kovariaatiksi. Avoimen kysymyksen vastaukset teemoiteltiin vastausluokkiin. Runsas työkokemus oli kohottavasti yhteydessä kaikkiin työn imun ulottuvuuksiin. Työkokemuksen yhteys ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää, kun malliin lisättiin selittäjäksi luokanopettajien ammatillinen itsetunto. Täten luokanopettajien työhyvinvointia edistettäessä on syytä kiinnittää huomiota opettajien käytössä oleviin voimavaroihin, erityisesti henkilökohtaisiin voimavaroihin kuten ammatilliseen itsetuntoon. Voimavarat ovat työn imuun myönteisessä yhteydessä olevia tekijöitä. Luokanopettajien ammatillista itsetuntoa vahvistivat onnistumiset opetussuunnitelman mukaisissa tavoitteissa (esimerkiksi oppilaiden itsetunnon ja sosiaalisten taitojen kehittäminen) sekä opettajien omiin arvoihin pohjautuvissa tavoitteissa (esimerkiksi hyvän yhteishengen luominen).