Tämä tutkimus käsittelee vapaaehtoistyötä suomalaisessa ruoka-avussa. Tarkoituksena on luoda kuvaa siitä, ketkä vapaaehtoistyötä tekevät ja miksi. Kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti vapaaehtoisten motivaatiotekijät. Tutkimus keskittyy vapaaehtoisten kokemuksiin ruohonjuuritasolla ja lähtökohtana on ruoka-avun arjen jäsentyminen. Tutkimusstrategiana tässä tutkimuksessa on etnografia. Kenttätutkimus on suoritettu kesällä 2016 eräässä suomalaisessa ruoka-avun toimipisteessä. Aineistoa on kerätty pääosin osallistuvalla havainnoinnilla sekä puolistrukturoiduin teemahaastatteluin. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat vapaaehtoistyö ja eritoten sen motivaatiotekijät. Tutkimuksessa esitellään myös suomalaisen ruoka-avun käytäntöjä sekä ruokaturvan käsitettä. Tutkimuksessa selviää, että tutkimuskohteen ruoka-avun vapaaehtoistyö on aikaa vievää ja vapaaehtoiset ovat sille omistautuneita. Vapaaehtoisten todellisuudessa vapaaehtoistyö mielletään enemmän työksi kuin harrastukseksi. Keskeisimmät motivaatiotekijät ovat rytmin saaminen arkeen, sosiaaliset kontaktit, henkisen hyvinvoinnin vahvistuminen, auttamisen ilo ja ruoan saaminen itse. Kuormittaviksi tekijöiksi koetaan vapaaehtoistyön fyysinen raskaus sekä ikävät asiakaskokemukset. Vapaaehtoistyössä opitaan vuorovaikutustaitoja, asiakaspalvelutaitoja, erilaisia käytännön taitoja, työelämätaitoja ja se laajentaa maailmankatsomusta. Lisäksi vapaaehtoistyö on maahanmuuttajataustaisille vapaaehtoistyöntekijöille mahdollisuus kehittää kielitaitoa. Vapaaehtoiset suhtautuvat asiakkaisiin vertaisina. Vapaaehtoistyöntekijöille ruoka-aputoiminta näyttäytyy välttämättömyytenä yhteiskunnassa, jossa ihmisten toimeentulo ei riitä ruokaan. ...

vapaaehtoistyö ruoka-apu ruokaturva Etnografinen tutkimus osallistuminen elintarvikeapu