Olympiasoudun lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi

Abstract

Soudun ominaispiirteet. Olympialaisissa ja kansainvälisissä arvokilpailuissa olympiasoudussa kilpaillaan 2000 metrin matkalla ja kilpailusuoritus kestää veneluokasta ja sarjasta riippuen 5,5-8 minuuttia. Soutusuorituksessa yhdistyvät korkeat tekniset ja fyysiset vaatimukset. Soutajan tulisi kyetä toistamaan 220-250 vetosykliä mahdollisimman tehokkaasti ja teknisesti puhtaasti. Eri soututyyleillä voidaan vaikuttaa lihasryhmien painottumiseen soutusuorituksessa, mutta suurin osa liikkeen voimasta tuotetaan jaloilla. Soutukilpailun aikana soutajien hapenkulutus voi nousta 95-98 % tasolle maksimaalisesta hapenkulutuksesta. Suurin osa energiasta tuotetaan aerobisesti, mutta myös anaerobisella energiantuotolla on merkitystä erityisesti kilpailun alkukiihdytyksessä ja loppuosuudella. Soutajan ominaisuudet. Soutajat ovat pitkiä ja kookkaita verrattuna moniin muihin kestävyyslajeihin. Aerobiseen kapasiteettiin liittyvät ominaisuudet, kuten absoluuttinen hapenottokyky (keskimäärin avoimen luokan miehillä 6.0 - 6.5 l/min ja naisilla 4.0 - 4.4 l/min) sekä sydämen isku- ja minuuttitilavuus, ovat soutajilla korkealla tasolla. Soutajan harjoittelu. Soutajien harjoittelu on kestävyyspainotteista ja suurin osa kestävyysharjoittelusta suoritetaan matalalla intensiteetillä (n. 80 %). Voimaharjoittelu on pääosin maksimivoimaharjoittelua, joskin kilpailukaudella lajinomainen ja nopeusvoimaharjoittelu korostuvat. Soutajilla on raportoitu jopa 1100 - 1200 tunnin harjoitusmääriä vuositasolla, josta suurin osa tapahtuu harjoituskauden aikana loppusyksystä ja talvella. Soutajan ravitsemus. Ravitsemus on tärkeä osa huippu-urheilijan harjoitusprosessia. Sisällöltään optimaalinen ja oikein ajoitettu ravinnon annostelu turvaa sopivan harjoitustilan ja toisaalta mahdollistaa palautumisen harjoitusten välillä. Yksittäisillä lisäravinteilla (beeta-alaniini, natriumbikarbonaatti) on havaittu mahdollisesti suorituskykyä parantavia ominaisuuksia. Pienten marginaalien lajissa tällaisten tekijöiden kautta saavutettu hyöty voi olla ratkaiseva. Soudun tila Suomessa. Suomesta on löytynyt tasaisin väliajoin kansainvälisesti menestyneitä soutajia. Tämänkin hetken maajoukkueessa on useita soutajia, jotka ominaisuuksiensa ja uravaiheensa puolesta voivat tavoitella kansainvälistä menestystä. Harrastajamäärin mitattuna soutu on kuitenkin Suomessa varsin pieni laji. Melonta- ja soutuliitolla on tällä hetkellä yhteensä neljä päätoimista valmentajaa, joista kaksi toimii olympiasoudussa ja kaksi ratamelonnassa. Vaikka määrä on pieni, on se silti enemmän kuin vuosien 2002 ja 2012 Kihun tekemissä selvityksissä. Maailmalla soudussa menestystä ovat viime vuosina saavuttaneet Iso-Britannia, Saksa ja Uusi-Seelanti, joiden toimintamallit ovat melko samankaltaisia kuin Suomella, joskin volyymi harjoitusryhmien koossa ja valmentajien määrässä on merkittävästi suurempi. Ison-Britannian ja Uuden-Seelannin järjestelmissä valmennus toimii suurten keskusten ympärillä.Valmennuksen ohjelmointi. Harjoittelun ohjelmointi suunnitellaan vuositasolla, kuukausitasolla, viikkotasolla ja lopulta päivätasolla. Urheilijan ominaisuudet ja tavoitteet määrittävät painotukset eri harjoitusjaksoilla. Harjoittelun seuranta tietyin vakiotestein antaa tärkeää tietoa ja auttaa urheilijaa sekä valmentajaa ymmärtämään harjoittelun vaikuttavuutta.