"Pelastettiin yksi lapsi siinä, ettei hän joutunu sitten vähän muihin instansseihin" : erityisopettajan ja toimintaterapeutin yhteistyö oppilaan ja perheen arjen tukena alakoulussa

Abstract

Erityisopettajan ja toimintaterapeutin yhteistyötä ja sen merkitystä on tutkittu kansainvälisesti ja varsinkin Suomessa hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erityisopettajan ja toimintaterapeutin yhteistyötä oppilaan ja perheen tukena alakoulussa ammattilaisten näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimuksen tavoitteena oli tuotetun kuvauksen avulla kannustaa suomalaista peruskoulujärjestelmää hyödyntämään ja edistämään opettajan ja terapeutin yhteistyötä oppilaan ja perheen tukemisessa. Ekokulttuurinen teoria toimi tutkimuksen taustafilosofiana.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla neljää erityisopettaja–toimintaterapeutti-työparia (n = 8), jotka oli valittu tutkimukseen osallistujiksi harkinnanvaraisella otannalla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tulosten mukaan oppilaan tuen tarpeet ja tavoitteet liittyivät kouluvalmiuksiin ja -taitoihin sekä koulussa suoriutumiseen. Vanhemmat tarvitsivat tukea lapsen ohjaamiseen kotona, ja koko perhe tarvitsi tukea toimintakykyynsä. Yhteistyön toteutumista oppilaan ja perheen tukemiseksi kuvattiin yhteistyöprosessin, -tapojen ja -roolien kautta. Oppilas ja perhe hyötyivät yhteistyöstä tuen toteutumisen, tavoitteiden saavuttamisen ja ammattilaisten toiminnan näkökulmasta. Yhteistyön hyödyllisyyden arvioimiseksi ja kehittämiseksi oppilaan ja perheen kannalta esitettiin useita erilaisia mahdollisuuksia.

Johtopäätökseksi saatiin, että yhteistyöllä tuetaan etenkin oppilaan, mutta myös perheen arkea. Alakouluissa tulisi työskennellä tulevaisuudessa useampia toimintaterapeutteja erityisopettajien työpareina, jotta yhteistyötä hyödynnettäisiin enemmän perheen tukena ja inkluusion lisäämisessä.