Voimavarat ja haasteet luokanopettajan ja erityisopettajan yhteistyössä : oppilaan tukeminen kouluarjessa : ” Se ei oo välttämättä sen oppilaan kannalta paras, että tehdään vaan semmosia laastariratkaisuja.”

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää luokanopettajan ja erityisopettajan yhteistyön voimavaroja sekä haasteita. Tutkimuksessa pohditaan myös autonomian ja yhteisöllisyyden paradigmaa ja kolmiportaisen tuen toteutumista opettajien yhteistyössä oppilasta osallistavalla tavalla. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Tutkittavien joukossa oli yhteensä 8 opettajaa, joista 4 luokanopettajaa ja 4 erityisopettajaa. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2018 ja analysoitiin teoriaohjaavasti laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että opettajien subjektiiviset voimavarat ja hyvinvointi ovat uhattuina riittämättömyyden tunteen, muuttuneen ja osin epäselvän työnkuvan sekä liiallisen työmääränvuoksi. Henkilökemiat ja eri näkemykset tuen toteuttamisen tavoista, resursoimaton inkluusio sekä kiire vievät voimavaroja ja työn iloa. Vuorovaikutukselle ei ole tarpeeksi aikaa. Työn hektisyys ja resurssien puute aiheuttavat laastariratkaisuja, jotka lisäävät jännitteitä yhteistyössä. Erillään työskentely heikentää yhteistyön toimivuutta ja huoli kaventuvasta autonomiasta nousee työn iloa vähentävänä ilmiönä.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että opettajien työssä on paljon voimavaroja vahvistavia tekijöitä, kuten työn rajaaminen ja palautuminen, yhdessä toimiminen, sosiaalinen tuki ja dialogisuus. Työn sopiva haastavuus, vaihtelevuus ja pedagoginen vapaus tukevat tämän tutkimuksen mukaan opettajan voimavaroja. Oppilaat, heidän oppimisensa ja perustehtävään keskittyminen antavat työniloa. Kollektiiviset työtavat, henkilöresurssit ja riittävä aika yhteistyölle nousevat keskiöön. Hyvän yhteistyön elementit, kuten joustavuus, luottamus ja esimerkiksi samanaikaisopetuksen mahdollistama yhteisöllisyys, nähdään voimavaratekijöinä. Kollektiiviset työtavat lisäävät tutkimuksen perusteella mahdollisuutta parempaan oppilastuntemukseen, toisen työn havainnointiin sekä vuorovaikutukseen.