Voimaharjoittelun yhteydet hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyyn, hormonipitoisuuksiin ja kehonkoostumukseen varusmieskoulutuksessa

Abstract

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus. Suomalainen sotilas tarvitsee hyvää ammattitaitoa ja fyysistä suorituskykyä, ampumataitoa sekä maastossa liikkumisen taitoa. Puolustusvoimien fyysisen koulutuksen tärkeimmät osa-alueet ovat taistelu-, marssi- ja liikuntakoulutus, joista liikuntakoulutuksen määrä kokonaiskoulutusajasta on lähes puolet. Voimaharjoittelun tiedetään kehittävän lihaksiston sekä sen tukiosien, jänteiden ja sidekudosten voimaa, lisäävän tehoa, nopeutta ja motorista suorituskykyä sekä kasvattavan lihaksen poikkipinta-alaa ylläpitäen kehon rasvatonta massaa. Yleisen suorituskyvyn ja vammojen ennaltaehkäisyn lisäksi voimaharjoittelusta on hyötyä myös taakankantokykyyn, joka on sotilaalle tyypillinen työtehtävä taistelukentällä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia voimaharjoittelupainotetun liikuntakoulutuksen vaikutuksia sotilaan hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyyn, hormonipitoisuuksiin ja kehonkoostumukseen erikois- (E) ja joukko- (J) koulutuskausien varusmieskoulutuksessa ja verrata näitä tavanomaisen liikuntakoulutuksen vaikutuksiin. Tutkimusmenetelmät. Kainuun Prikaatin 1. jääkärikomppanian voima- tai kontrolliryhmän muodostivat varusmiehet (n=29, ikä 20 ± 1 v, pituus 1,80 ± 0,06 m, paino 71,9 ± 8,8 kg, rasva 11,4 ± 4,4 %, kehonpainoindeksi (BMI) 22,2 ± 2,5), jotka harjoittelivat 12 viikon ajan joko voimapainotuksella (n=19) tai varusmieskoulutukseen kuuluvan tavanomaisen harjoittelumallin mukaan (n=10). Fyysisen suorituskyvyn mittaukset, kehonkoostumusmittaus ja verianalyysit tehtiin ennen tutkimuksen alkua, tutkimuksen puolivälissä sekä harjoittelujakson loputtua. Tulokset. Voimaharjoittelupainotteinen liikuntakoulutus kehitti 12 viikon aikana varusmiesten alaraajojen (6,3 %; p<0.05 vs 3,5 %) ja yläraajojen (5,3 %; p<0.05 vs 3,5 %) maksimaalista voimantuottoa ja räjähtävää voimantuottoa (6,9 %; p<0.05 vs 2,3 %) tavan- omaista liikuntakoulutusta paremmin. Kestovoimaominaisuuksien osalta kontrolliryhmä kehittyi voimaryhmää enemmän yhden minuutin etunojapunnerrustestissä (20 %; p<0.01 vs 5,2 %). Vähäisiä hormonaalisia muutoksia havaittiin molemmilla harjoitteluryhmillä kortisolipitoisuuden laskiessa tilastollisesti merkitsevästi vain kontrolliryhmällä (17,9 %; p<0.05 vs 7 %). Testosteroni/kortisoli -suhde muuttui absoluuttisesti suotuisammaksi molemmilla ryhmillä, mutta muutos oli tilastollisesti merkitsevä vain voimaryhmän kohdalla (33,3 %; p<0.05 vs 33,3 %), mikä johtui osin kontrolliryhmän pienestä otoskoosta (n=6) hormonaalisten tekijöiden osalta. Laskennallisessa vapaassa ja biosaatavassa testosteronissa kummallakaan ryhmällä ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Pääosin kummankaan harjoitteluryhmän kehonkoostumukselliset muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Voimaryhmän kehonpaino, lihas- ja rasvamassa kasvoi tutkimuksen eri ajankohtina kontrolliryhmää enemmän. Johtopäätökset. Vaikka harjoittelujakson loppupuolella voimaharjoitusten määrä jäi voimaryhmän osalta hyvin vähäiseksi maastossa vietetyn ajan vuoksi, voidaan tämän tutkimuksen perusteella suositella voimaharjoittelupainotteista liikuntakoulutusta varusmieskoulutuksen E- ja J-kausille.