Mielekkyyttä musiikinhistoriaan : rock-musiikin historiaa toiminnallisesti

Abstract

Uudessa opetussuunnitelmassa (POPS 2014) toiminnallisilla työtavoilla – leikillä, taiteella, pelillisyydellä ja kokeellisuudella – on merkittävästi suurempi rooli kuin yhdessäkään aiemmassa opetussuunnitelmassa. Opetusalalla työskentelevien keskuudessa tämä työtapoja koskeva täyskäännös kohti toiminnallisempaa koulua on herättänyt paitsi innostusta, myös vastustusta. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia toiminnallista työskentelyä käytännössä ja osoittaa, että toiminnallisessa työskentelyssä on useita sellaisia etuja, joita luennointiin perustuvassa opetuksessa ei ole, ja ettei muutostyön tarkoituksena suinkaan ole hankaloittaa opettajien työtä, vaan ainoastaan järkevöittää opiskelua ja lisätä oppimisen mielekkyyttä.

Tutkimus perustuu pirkanmaalaisessa yläkoulussa keväällä 2015 suorittamaani opetuskokeiluun, jossa pidin yhteensä viidelle eri seitsemännelle luokalle kahden kaksoistunnin mittaisen rock-musiikin historiaa käsittelevän toiminnallisen kokonaisuuden. Opetuskokeiluni tavoitteena oli opettaa musiikinhistoriaa toiminnallisesti ja uuden opetussuunnitelman mukaisesti: laulaen, soittaen, kuunnellen, liikkuen, improvisoiden ja säveltäen, sekä teknologiaa ja taiteidenvälistä työskentelyä hyödyntäen. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja se pohjautuu osallistuvaan havainnointiin. Keskiössä ovat omat havaintoni opetuskokeilusta ja menetelmän toimivuudesta. Analyysin tukena käytän oppilaille teettämäni kyselyn tuloksia ja heiltä saamaani sanallista palautetta.

Tutkimukseni päämääränä on selvittää, miten toiminnallisia menetelmiä voitaisiin hyödyntää yläkoulun musiikinopetuksessa, erityisesti musiikinhistorian opetuksessa. Haluan myös ottaa selvää siitä, lisääkö musiikintuntien toiminnallisuus oppilaiden mielenkiintoa musiikinhistorian opiskelua kohtaan. Lisäksi pyrin kartoittamaan, mitkä ovat toiminnallisen opetusmenetelmän edut ja mitä haasteita siihen liittyy.