Luottamuksen rakentuminen yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kanssa tehtävässä työssä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella luottamuksen rakentumista ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja heidän kanssa työskentelevien ohjaajien, sosiaalityöntekijöiden ja edustajien välillä. Tutkimuksen lähtöoletuksena on, että luottamusta ja sen rakentumista voi tarkastella Axel Honnethin tunnustussuhdeteoriassa esitettyjen tunnustussuhteiden kautta. Näitä tunnustussuhteita ovat huolenpito, arvostus ja kunnioitus. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, ja aineistonkeruu on toteutettu teemahaastatteluilla. Tutkimusaineisto on kerätty yhdeksältä haastateltavalta, jotka toimivat joko ohjaajina tai sosiaalityöntekijöinä alaikäisyksiköissä tai edustajina yksintulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille. Haastattelut on nauhoitettu ja litteroitu sanatarkasti. Analyysimenetelmänä on käytetty teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmää. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten haastatteluun osallistuneet kuvaavat luottamuksen rakentuvan yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja heidän kanssaan työskentelevien henkilöiden välillä. Tutkimus tuo kokemustietoa alaikäisyksiköissä tehtävästä työstä turvapaikanhakijoiden vastaanottovaiheessa. Johtopäätöksenä todetaan, että luottamuksen rakentuminen on prosessi, joka perustuu vuorovaikutukseen. Luottamuksen rakentaminen on haastavaa, sillä asumisyksiköt ovat suuria ja työntekijöitä on vähän ja vuorovaikutussuhteen luominen vaatii aikaa. Tunnustussuhteista kunnioitus yhdistettiin tärkeimmäksi luottamusta rakentavaksi tekijäksi. Nuorten tarpeista tärkeimmäksi nostettiin huolenpito. Luottamuksen rakentuminen koostui monenlaisista tekijöistä, eikä ollut kaikissa tilanteissa mahdollista.