Improvisoinnin opetus pop/jazz-laulutunnilla

Abstract

Tutkimukseni käsittelee improvisointia ja sen osuutta pop/jazz-laulunopetuksessa. Tutkin sekä improvisoinnin vaikuttavuutta, että sen tuomia mahdollisuuksia opetuksen kehittämiseen. Tutkimukseni pyrkii selvittämään, kuinka improvisointia käytetään pop/jazz-laulutunnilla, millaisia opetusmenetelmiä on käytössä ja ovatko opettajat saaneet koulutusta improvisoinnin opetukseen. Tutkimuksen keskeisimpinä taustateorioina olen käyttänyt kahta erilaista taustateoriaa, Lucy Greenin informaaliin oppimiseen liittyvät tutkimukset sekä John Kratuksen seitsemän portaan improvisointimallin.

Sähköinen kysely tutkimus toteutettiin keväällä 2011. Tutkimukseen vastasi kaikkiaan 28 pop/jazz-laulunopettajaa. Opettajat olivat keskimäärin 30–40-vuotiaita, Uudellamaalla työskenteleviä laulun tuntiopettajia. Kaikki opettajat kertoivat improvisoivansa sekä käyttävänsä improvisointia osana opetustaan. Improvisointia opetettiin kaikissa musiikkityyleissä ja opettajien opetusmenetelmät olivat räätälöity, sekä useammasta hyväksi koetusta menetelmästä että omista kokemuksista. Improvisointiin liittyvää koulutusta oli saanut ammattiopintojensa aikana vain 14 % opettajista riittävästi.

Tutkimuksessa selvisi, että perinteinen mestari – kisälli -asenne on väistymässä ja luovien menetelmien myötä opettajat antavat oppilailleen enemmän tilaa ja vastuuta itse oppimisprosessista. Yleisesti opettajat kokivat, että improvisoinnin pitäisi olla vapaata, ellei puhuta tietyn genren sisällä vallitsevista säännöksistä. Improvisoinnin myötä yli 80 % kaikista tai useimmista oppilaista oli kehittynyt kuuntelemaan, omaamaan paremmat vuorovaikutustaidot, heittäytymään, hahmottamaan sekä käyttämään luovuuttaan. Opettajat kokivat turvallisen ilmapiirin ja luottamuksen luomisen yhdeksi opettajan tärkeimmäksi tehtäväksi.