Äitien kokeman työstressin yhteys lasten subjektiiviseen hyvinvointiin

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelimme äitien kokeman työstressin yhteyttä lasten subjektiiviseen hyvinvointiin. Analysoimme myös äitien koulutustason yhteyttä työstressin kokemiseen sekä lasten subjektiiviseen hyvinvointiin. Lisäksi analysoimme, muuntaako äitien koulutustaso äitien kokeman työstressin yhteyksiä lasten subjektiiviseen hyvinvointiin. Viimeisenä mielenkiinnonkohteenamme oli lasten sukupuolten väliset erot subjektiivisessa hyvinvoinnissa. Tutkimus on osa TIKAPUU-Alakoulusta yläkouluun-tutkimushanketta ja käyttämämme aineisto kerättiin syksyllä 2014. Tutkimus rajattiin kuudesluokkalaisiin lapsiin, joiden äidit vastasivat vanhemman kyselylomakkeeseen (N=671). Lasten subjektiivinen hyvinvointi koostui tässä tutkimuksessa elämäntyytyväisyydestä, vähäisestä masentuneisuudesta ja fyysisestä aktiivisuudesta. Lasten elämäntyytyväisyyttä arvioitiin Satisfaction With Life Scale-mittarilla ja masentuneisuutta mitattiin depressioseulalla (DEPS). Fyysistä aktiivisuutta kartoitettiin kolmen erillisen kysymyksen avulla. Mitattaessa äitien kokemaa työstressiä, äitien tuli arvioida, missä määrin työhön liittyvät asiat tuottavat heille stressiä. Tutkimuksessa havaittiin, että äitien kokema työstressi oli yhteydessä lasten masentuneisuuteen, eli mitä enemmän äiti koki työstressiä, sitä korkeammat masentuneisuuden pistemäärät lapsi raportoi. Vastaavia yhteyksiä ei löytynyt elämäntyytyväisyyden tai fyysisen aktiivisuuden osalta. Korkeammin koulutetut äidit kokivat matalammin koulutettuja äitejä enemmän työstressiä. Äitien koulutustaso ei kuitenkaan ollut yhteydessä lasten subjektiiviseen hyvinvointiin. Äitien koulutustason ja työstressin välinen yhdysvaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tämä tutkimus antaa lisätukea vanhempien kokeman työstressin sekä työn ja perheen yhteensovittamisen tutkimuksen tarpeelle. Lisäksi tulokset haastavat äitejä pohtimaan työstään aiheutuvan stressin vaikutuksia perheensä, erityisesti lasten, elämään.