Miten minusta tuli (nais)sotilas : naispuolisten upseerien narratiiveja uravalinnasta ja oman paikan löytämisestä sotilasyhteisössä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan naispuolisten upseerien uravalintaa, sopeutumista työyhteisöön sekä heidän tasapainotteluaan oman naiseutensa ja naisellisuutensa sekä sotilaan perinteisen maskuliinisuuden kanssa. Sotilasuran valitseminen on edelleen poikkeuksellista naisille. Vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen on ollut naisille mahdollista vuodesta 1995 alkaen, mutta edelleen upseeristosta vain noin 2 % on naisia. Tutkimuksen aihe linkittyy laajemmin työelämään ja tasa-arvoon sekä yhteiskunnassa käytyyn keskusteluun asepalveluksen uudistamisesta nykyistä muotoa tasa-arvoisemmaksi. Monet sotilasyhteisön sukupuoleen liittyvät ilmiöt esiintyvät myös muilla miesvaltaisilla aloilla. Ainokaisasemassa oleva nainen joutuu usein häivyttämään sukupuoltaan ja hakemaan paikkaansa maskuliinisten positioiden kautta. Sotilaan ammatti on niin historiallisesti kuin globaalisti ollut miesten hallussa ja sotilaan kulttuurinen sukupuoli on edelleen mies. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista ja se on kerätty haastattelemalla yhdeksää Suomen Puolustusvoimissa palvelevaa naispuolista upseeria. Haastatteluissa on käsitelty varusmiespalvelusaikaa, opiskelua kadettikoulussa sekä työyhteisöön sopeutumista valmistumisen jälkeen. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aiemmat tutkimukset naispuolisista sotilaista on lähestulkoon poikkeuksetta ulkomailla tehtyjä. Suomessa tutkimus on ollut vähäistä ja koskenut lähinnä naispuolisia varusmiehiä. Tutkimukset kuitenkin taustoittavat hyvin aiheen käsittelyä ja ovat jossain määrin sovellettavissa myös Suomen Puolustusvoimien kontekstiin. Analyysia syventämään olen hyödyntänyt lisäksi Judith Butlerin teoriaa sukupuolen performatiivisuudesta sekä Erving Goffmanin kehysanalyysia ja tutkielmaa totaalisista laitoksista. Tutkimukseni johtopäätöksiä ovat, että naispuolisten upseerien uravalintaa ovat ohjanneet eniten lapsuudenkodin ja erityisesti isän myönteinen suhtautuminen maanpuolustukseen. Hyvät kokemukset varusmiespalveluksesta ja sopimussotilaana toimimisesta ovat vahvistaneet ajatusta sotilasurasta. Naisten kertomuksissa kadettikouluaika näyttäytyy vaikeimpana aikana sotilaan uralla sukupuolesta johtuvan syrjinnän vuoksi. Kadettien keskinäinen kilpailuasetelma on lisännyt syrjintää. Naiset ovat joutuneet todistamaan ammattitaitoaan miehiä enemmän ansaitakseen paikkansa työyhteisössä. Sotilaina toimiessaan naiset häivyttävät sukupuoltaan ja naisellisiksi miellettyjä piirteitä. Iän ja tietyn aseman saavuttamisen ja aikuisen identiteetin rakentumisen myötä myös naiselliset piirteet on koettu sallitummiksi ja ne on otettu osaksi myös ammatillista identiteettiä.