Tuv. Jon. Jär! : kenttätyö- ja haastattelututkimus varusmiesten yhteishengestä Parolan Panssariprikaatissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan varusmiespalveluksen aikana muodostuvaa yhteishenkeä varusmiesten välillä. Tutkimuksen empiirinen aineisto on koottu autoetnografisia ja etnografisia menetelmiä käyttäen. Autoetnografinen osuus perustuu tutkijan oman varusmiespalveluksensa aikana tekemiin huomioihin vuoden 2022 kesän saapumiserässä. Tutkimus toteutettiin ensisijaisesti etnografisena kenttätyönä. Kenttänä toimi Parolan Panssariprikaati, yksi sen komppanioista ja varuskunnan harjoitusalueet. Operaatioturvallisuuteen vedoten tutkimuksessa ei mainita spesifejä paikkoja tai sotilashenkilöstöä. Autoetnografinen aineisto pohjautuu osallistuvaan havainnointiin ja palveluksen aikana kirjoitettuun kenttäpäiväkirjaan. Strukturoidun teemahaastattelun avulla selvitettiin varusmiesten käsitystä ryhmähengen muodostumisen ehdoista ja esteitä. Aineisto analysoitiin teema-analyysin avulla. Teemat nousevat esille autoetnografisessa osuudessa ja empiirisen aineiston analyysiosiossa. Tavoitteena oli selvittää, mitkä yksittäiset seikat ja olosuhteet luovat ja vahvistavat yhteishenkeä. Lisäksi tutkittiin yhteishengen vaikutusta ryhmän toimintakykyyn suljetun ympäristön muuttuvissa olosuhteissa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Knut Pippingin tutkimus Komppania pienoisyhteiskuntana (1947, suom. 1978), joka tarkastelee sodanaikaisen komppanian sisällä muodostuneita epävirallisia sosiaalisia ryhmiä ja ryhmänormeja. Tähän liittyen tutkimuksessa viitataan usein Niina Naarmisen teokseen Naurun voima (2018), joka käsittelee huumoria yhteisön jäsenyyden ehtona ja keinona yhteisöllisyydelle. Tutkimustulosten perusteella kävi ilmi, että varusmiesten ryhmähenki alkaa muodostua jo palveluksen ensimmäisten viikkojen aikana. Tähän vaikuttavat henkilökohtaiset odotukset, asepukuun ja armeijaan liittyvien symboleiden myötä omaksuttu rooli sotilaana, sekä hierarkkiseen organisaation arvojen, normien ja perinteiden hyväksyminen. Ulkoapäin määrätyn ryhmän rinnalle syntyvät Pippingin mainitsemat epäviralliset ryhmät, joiden sisältönä on yhteisten kokemusten luoma ajatus suljetusta yhteisöstä. Haastateltavat korostivat henkilökohtaisen asenteen ja motivaation vaikuttavan yhteishengen kehittymiseen. Yhteishengellä nähtiin olevan merkittävä vaikutus sekä rauhan, että sodan ajan joukkojen toimintakykyyn. Informanttien mukaan yhteishenki tiivistyi raskaiden fyysisten harjoitteiden myötä. Yhteisöllisyyden kokemus nostalgisoituu varusmiespalvelua seuraavaan aikana, jolloin palvelusajan tapahtumat liittyvät kollektiiviseen muistelmatraditioon.