Limited English proficiency : case studies of Finns with limited English proficiency

Abstract

Englannin näkyvyys suomalaisessa yhteiskunnassa on kasvanut vahvasti viime vuosikymmenien aikana. Englannin rooli ja sen merkitys suomalaisten elämässä on lisääntynyt erityisesti nuorten parissa. Aikaisemmat tutkimukset työelämästä viittaavat siihen, että englannin kielen taito nähdään jopa perusosana ammatillista osaamista. Tiedemaailmassa taas on havahduttu siihen, että tiedekeskustelu tapahtuu yhä useammin englanniksi suomen kielen kustannuksella. Tämä saattaa vaikeuttaa osaltaan suomalaisten korkeakoulujen mahdollisuuksia käyttää suomenkielistä opetusmateriaalia. Samaan aikaan noin joka neljäs suomalainen arvio itse oman englannin kielen taitonsa puutteelliseksi. Näin ollen herääkin kysymys, johtaako englannin kielen kasvanut rooli heikosti englantia osaavan väestöryhmän syrjäytymiskehitykseen tai vähintäänkin rajoittuneeseen osallisuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Koska heikosti englantia osaavien suomalaisten arjesta englannin kielen ympäröimänä on tehty hyvin vähän tutkimusta, tämän laadullisen kandidaatintutkielman tarkoitus on kartoittaa heidän arkielämän kokemuksiaan ja tutkia heikosti englantia taitavien käsityksiä omasta osallisuudestaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimusta varten suoritettiin kaksi puolistrukturoitua haastattelua, jotka kestivät noin tunnin. Haastateltavat olivat molemmat yli 55-vuotiaita, suhteellisen hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa ja arvioivat omat englannin kielen taitonsa hyvin heikoksi. Haastattelumateriaali litteroitiin ja analysoitiin laadullisesti teemoittelun avulla, jotta saatiin selville mahdollisia yhteneväisyyksiä heikosti englantia puhuvien suomalaisten kokemuksien välillä.

Tulokset osoittivat selvän eron englannin kielen käytössä työelämän ja vapaa-ajan konteksteissa. Haastateltavat kokivat törmäävänsä englannin kieleen enemmän vapaa-aikanaan kuin työelämässä. Työelämän englanti loi usein akuutin tarpeen kielitaidon parantamiselle, mutta todellinen motivaatio uuden oppimiselle tuli enemmän vapaa-ajan aktiviteeteista. Vapaa-ajan englanti nähtiin usein eräänlaisena lisäetuna, ja parempi englannin kielen taito lisäsi elämisen mukavuutta, kun taas työelämän englanti asetti kovia haasteita haastateltaville ja ilmeni usein tietokonevälitteisessä ympäristössä. Haastateltavat eivät kokeneet yhteiskunnallisen osallisuutensa olevan juurikaan uhattuna puutteellisen kielitaidon seurauksena mutta ymmärsivät osallisuuden ensisijaisesti ihmistenvälisenä ilmiönä kasvottomien sosiaalisten rakenteiden sijaan. Haastateltavat ilmaisivat kuitenkin huolensa lisääntyneestä vaatimuksesta osata englantia suomalaisilla työmarkkinoilla.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimuksen suunnittelussa sekä yleisesti kielioikeuksien toteutumisen valvonnassa.