Lajianalyysi. Uimahypyt on varhaisen erikoistumisen taitolaji, jossa harjoitusmäärät ovat suuria jo lapsuusvaiheessa kasvaen huippu-urheilijalla jopa yli 40 tuntiin viikossa. Varhaisen erikoistumisen vaatimus johtuu pääasiassa taidon oppimisen herkkyyskausista. Huipulle tähtäävillä hyppääjillä 1,5 -voltit sekä kierrehypyt puoleentoista kierteeseen asti tulee olla opittuna ennen 11. ikävuotta (pojilla 12.). Sitä ennen urheilijalle on kehitettävä harjoittelua varten riittävät voima-, tasapaino- ja koordinaatio-ominaisuudet.
Uimahyppyjä suoritetaan metrin ja kolmen metrin ponnahduslaudoilta sekä kerrostasoilta viidestä, seitsemästä ja puolesta sekä kymmenestä metristä. Hyppysuuntia on laudoilla viisi ja kerroksilla kuusi. Nuorten kilpailusarjoihin kuuluu sekä pakollisia hyppyjä, joiden vaikeusaste on rajattu, että vapaavalintaisia hyppyjä, jotka saavat olla kuinka vaikeita tahansa. Aikuisten lajeissa suoritetaan viisi tai kuusi hyppyä ilman vaikeusasterajoja. Kaikkia hyppysuuntia tulee
kehittää tasaisesti lapsuusvaiheesta alkaen myöhemmän menestyksen mahdollistamiseksi ja maksimoimiseksi.
Huippu-uimahyppääjältä vaaditaan monipuolisesti erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia. Uimahypyt on nopeusvoimalaji, johon yhdistyvät vaativa akrobatia, kehon hallinta ja vaatimus harjoittelun aiheuttaman psyykkisen kuorman sietämisestä. Fyysisistä ja koordinatorisista ominaisuuksia tärkeimpiä ovat nopeusvoiman lisäksi liikkuvuus, vartalon jännitys, avaruudellinen taju, motorinen oppimisnopeus ja kineettinen erottelukyky. Huipputasolla vaadittavat ominaisuudet ovat kaikki harjoitettavissa, mutta kuitenkin pitkälti riippuvaisia urheilijan perimästä. Onkin selvää, että esimerkiksi voimaharjoitteluun heikosti vastaavat urheilijat eivät voi kehittyä huippu-uimahyppääjiksi. Harjoitteluanalyysi. Uimahypyt on vesilaji, mutta harjoitteluun kuuluu allasharjoittelun lisäksi yhtä tärkeänä osana kuivaharjoittelu. Lapsuusvaiheessa kuivaharjoittelun osuuden kokonaisharjoittelumäärästä tulee olla suurempi kuin allasharjoittelun. Hyppääjän tason noustessa kuiva- ja vesiharjoittelun määrät tasoittuvat, mutta vasta huippuvaiheessa vedessä ja kuivalla tulee harjoitella yhtä paljon. Kuivaharjoittelun tulee sisältää monipuolisesti voima-, nopeus- ja liikkuvuusharjoittelua kuten myös akrobatiaa ja kehon hallintaa. Lisäksi uudet hypyt valmistellaan kuivalla, mikä merkitsee trampoliinin, kuivalaudan ja volttivöiden hyödyntämistä urheilijan päivittäisharjoittelussa. Lasten ja nuorten kohdalla erityishuomiota tulee kiinnittää liiketiheyttä, rytmitajua, reaktiokykyä ja taitoa kehittävään harjoitteluun.
Suoritustason maksimointi vaatii ennen kaikkea onnistunutta kausisuunnittelua eli periodisaatiota. Harjoitusvuoteen tulee kilpailukauden lisäksi mahduttaa ainakin peruskuntokausi ja erilaisia kilpailuun valmistavia kausia. Peruskuntokausi omistetaan perushyppyjen ja peruskunnon harjoittelulle sekä imitoinneille, mielikuvaharjoittelulle ja tekniikalle. Volyymi ja intensiteetti ovat peruskuntokauden aikana korkeita. Valmistavan kauden ohjelmaan kuuluvat erityisesti maksimi- ja nopeusvoimaharjoittelu, tekniikan hiominen sekä valmistautuminen uusia hyppyjä varten. Kauden edetessä pidemmälle valmistavalla kaudella tehdään enemmän vapaavalintaisia hyppyjä ja harjoitellaan uusia hyppyjä. Kilpailukaudella harjoittelun kokonaiskuormaa kevennetään ja kilpailuhyppyjä harjoitellaan sarjamaisesti. Tässä vaiheessa ei tule tehdä uusia hyppyjä. Perustekniikkaa harjoitellaan kilpailukaudella vähemmän, mutta se ei jää koskaan kokonaan pois harjoitteluohjelmasta. Voiman, nopeuden ja liikkuvuuden ylläpito kuuluvat niin ikään kilpailukauden ohjelmaan. Kilpailukauden jälkeen kannattaa pitää 1-2 jäähdyttelyviikkoa, jolloin tehdään mieltymyksen mukaan perushyppyjä sekä taito- ja mielikuvaharjoittelua. Volyymi ja intensiteetti pidetään matalina. Uimahypyt Suomessa. Uimahypyt on Suomessa pieni laji. Yhteensä 16 seurassa harjoitteli 1187 lasta ja nuorta vuonna 2015. SM-kilpailujen osallistujamäärät ovat kuitenkin olleet kuluneiden kymmenen vuoden ajan jatkuvassa nousussa, ja vuonna 2016 hyppääjiä oli yli tuplasti enemmän kuin vuonna 2006. Myös hyppääjien taso on kuluneen kymmenen vuoden ajan ollut nousussa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Tämä pohjautuu pitkälti siihen, että seuroilla on ollut mahdollisuus palkata kokopäiväisiä ammattivalmentajia. Suomen ensimmäinen uimahyppyjen nuorten olympiavalmentaja valittiin syksyllä 2012. Kansainvälistä huippua ajatellen suomalaishyppääjät tarvitsevat sarjoihinsa vielä lisää vaikeutta ja varmuutta. Erityisesti kolmen metrin vaativat vapaavalintaiset hypyt tulee pohjustaa nuorella iällä niin, että 2,5 -voltit (miehillä 3,5 -voltit) pystytään aikuisvaiheessa tekemään varmoina ja hyvällä tekniikalla. Tässä on avainasemassa lasten valmentajien osaamistaso ja erityisesti taito hyppyjen kehittelyyn, sekä tietysti vahvan valmennusosaamisen säilyminen urheilijapolun myöhemmissä vaiheissa.
...
