Oppilaan sosioemotionaalisen tuen tarve ja opettaja-oppilassuhde, opettajan minäpystyvyys ja opettajan tarjoama sosioemotionaalinen tuki : alakoulun 3. - 6. -luokkien opettajien näkökulma

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia ovat opetuksellisesti haasteelliset sosioemotionaalista tukea tarvitsevat oppilaat alakoulun 3. – 6. luokilla opettavien luokan- ja erityisopettajien kokemuksen mukaan. Lisäksi selvitettiin, miten opettajat (N=44) kokevat selviytyvänsä sosioemotionaalista tukea tarvitsevan oppilaan opettajana. Selviytymisen kokemuksessa mitattavat osa-alueet olivat opettaja-oppilassuhde, opettajan tarjoama sosioemotionaalinen tuki ja opettajan minäpystyvyys. Tutkimuksen aineisto kerättiin verkossa täytettävän kyselylomakkeen avulla, ja aineisto analysoitiin tilastollisesti. Tulosten mukaan suurin osa opettajista arvioi oppilaan tuen tarpeen olevan yhdistelmä ulospäin suuntautuvasta ja tarkkaavuuden vaikeuksiin liittyvästä tuen tarpeesta, tai yhdistelmä sekä ulos- ja sisäänpäin suuntautuvasta, että tarkkaavuuden vaikeuksiin liitty-västä tuen tarpeesta. Ulospäin suuntautunut ja tarkkaavuuden vaikeuksiin liittyvä tuen tarve olivat yhteydessä opettaja-oppilassuhteen korkeaan konfliktiherkkyyteen. Erityisopettajat arvioivat opettaja-oppilassuhteen läheisemmäksi, ja oppilaalle tar-joamansa sosioemotionaalisen tuen positiivisemmin verrattuna luokanopettajiin. Opetta-jien arvioimat valmiudet sosioemotionaalista tukea tarvitsevan oppilaan opettamiseen ja tukemiseen olivat yhteydessä opettaja-oppilassuhteeseen, sosioemotionaaliseen tukeen ja minäpystyvyyteen. Opettajien saama koulutus sosioemotionaalista tukea tarvitsevien las-ten opetuksesta oli yhteydessä opettaja-oppilassuhteen korkeampaan läheisyyteen, sosio-emotionaaliseen tukeen ja minäpystyvyyteen. Itsehankittu tieto sosioemotionaalista tukea tarvitsevista oppilaista oli yhteydessä korkeampaan opettaja-oppilassuhteen läheisyyteen ja tarjottuun sosioemotionaaliseen tukeen. Positiiviset kokemukset sosioemotionaalista tukea tarvitsevista oppilaista olivat yhteydessä korkeampaan opettaja-oppilassuhteen lä-heisyyteen, sosioemotionaaliseen tukeen ja opettajan minäpystyvyyteen, sekä alhaisempaan konfliktiherkkyyteen.Tulosten perusteella voidaan arvioida, että erityisesti ulospäin suuntautunut ja tarkkaavuuden vaikeuksiin liittyvä sosioemotionaalisen tuen tarve voivat olla riski myönteisen opettaja-oppilassuhteen muodostumiselle. Opettajien täydennyskoulutukseen tulisi panostaa entistä enemmän, jotta opettajien korkeaa minäpystyvyyttä sosioemotionaalista tukea tarvitsevien lasten ja nuorten opettamiseen ja tukemiseen liittyen voitaisiin edistää ja näin mahdollistettaisiin entistä paremmin positiivinen vuorovaikutus opettajan ja sosioemotionaalista tukea tarvitsevan oppilaan välillä.