Koetun fyysisen pätevyyden, fyysisen aktiivisuuden ja liikuntanumeron yhteys minäkäsitykseen 7.-9.-luokkalaisilla

Abstract

Heikkilä, V. & Mäntylä, H. 2016. Koetun fyysisen pätevyyden, fyysisen aktiivisuuden ja liikuntanumeron yhteys minäkäsitykseen 7.-9.-luokkalaisilla. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu –tutkielma. 73 sivua, 7 liitettä. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää minäkäsityksen, koetun fyysisen pätevyyden, fyysisen aktiivisuuden ja liikuntanumeron keskiarvoja sekä niissä ilmeneviä sukupuolieroja 7.-9. – luokkalaisilla. Erojen tarkastelua tehtiin myös eri luokkatasolla olevien tyttöjen ja poikien välillä. Lisäksi tarkasteltiin liikuntanumeron yhteyttä liikunnan koettuun tärkeyteen ja hyödyllisyyteen. Tutkimuksessa käytettiin vuonna 2010 kerättyä Liikunta kansalaistaidoksi -hankkeen aineistoa. Aineisto kerättiin 5.-9. -luokkalaisilta sähköisen kyselylomakkeen avulla. Tähän tutkimukseen aineisto rajattiin koskemaan 7.-9. luokkalaisia (n=471). Aineistoa analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Eri ryhmien välisiä yhteyksiä analysoitiin Pearsonin tulomomenttikertoimen avulla ja sukupuolten välisiä keskiarvoeroja analysoitiin Studentin T-testillä. Lisäksi luokkatasojen välisiä keskiarvoeroja analysoitiin varianssianalyysilla. Tutkimuksen tulosten perusteella yläkoululaisten minäkäsitys ja koettu fyysinen pätevyys olivat kokonaisuudessaan melko myönteisiä. Pojilla minäkäsitystä kuvaavat arvot olivat 9.-luokkalaisilla korkeampia kuin seitsemännen ja kahdeksannen luokan pojilla. Tytöillä seitsemäsluokkalaisten minäkäsitys oli parempi kuin kahdeksas - tai yhdeksäsluokkalaisilla. Poikien fyysisen aktiivisuuden keskiarvot olivat melko korkeita kaikilla luokka-asteilla kun taas tytöillä fyysinen aktiivisuus oli yhdeksäsluokkalaisilla seitsemäsluokkalaisten aktiivisuutta alhaisempaa. Minäkäsitys, koettu fyysinen pätevyys ja fyysinen aktiivisuus korreloivat keskenään ja niillä oli merkitsevä yhteys myös liikuntanumeroon. Pojilla liikuntanumero korreloi tyttöjä korkeammin fyysisen aktiivisuuden sekä koetun fyysisen pätevyyden kanssa. Liikuntanumeron ja minäkäsityksen välinen korrelaatiokerroin puolestaan oli lähes sama sekä tytöillä että pojilla. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin liikuntanumeron yhteyttä liikunnan koettuun tärkeyteen ja hyödyllisyyteen. Liikuntanumerolla oli positiivinen yhteys sekä liikunnan koettuun tärkeyteen että sen koettuun hyödyllisyyteen. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että saamamme tulokset vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia: liikuntanumero, fyysinen aktiivisuus ja koettu fyysinen pätevyys ovat kaikki yhteydessä minäkäsitykseen. Lisäksi koulun liikuntatunneilla viihtyvät ja hyviä liikuntanumeroita saavat oppilaat kokevat liikunnan tärkeänä ja hyödyllisenä. Liikuntaa opettavien ja ohjaavien on tärkeää tiedostaa liikunnan mahdollisuudet tukea nuoren myönteisen minäkäsityksen muodostumista ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääntymistä. Asiasanat: minäkäsitys, koettu fyysinen pätevyys, fyysinen aktiivisuus, liikuntanumero

Heikkilä, V. & Mäntylä, H. 2016. The association of perceived physical competence, physical activity, and PE mark to self-esteem in grade 7 to 9 students. Department of Sport Sciences, University of Jyväskylä, Master thesis, 73 pages, 7 attachments. The aim of this thesis was to find out how physical ability, physical activity, and PE mark are associated with self-esteem and how the connections differ between genders in grade 7 and 9 school students. Also gender differences were examined. The association between PE mark and how an individual perceives the importance and benefits of physical activity was also analyzed. Data collected in the 2010 Liikunta kansalaistaidoksi -project was used for this research. Totally 471 students answered to an electronic questionnaire. The SPSS program was used to analyse the data. According to the results of the research, secondary school students’ self-esteem and physical ability were, as a whole, fairly positive. Within the male group, the grades of self-esteem were highest in the 9th grade. Within the female group, 7th graders’ self-esteem was better than that of 8th or 9th graders’. Physical activity averages, in the males, were fairly high across all grades, whereas in the female group the 7th graders got higher means than 9th graders. Self-esteem, perceived physical competence, and physical activity were all clearly associated to each other and they also correlated with the PE mark. Physical activity and physical ability correlated more with the PE mark in the male group than in the female group. Connection with PE mark and self-esteem was equally high with both males and females. PE mark had a positive association the perceived importance of physical activity. In conclusion, one can say that the results of this study support previous studies on the subject; PE mark, physical activity and perceived physical competence are all associated to self-perception. In addition, the students who enjoyed themselves in PE lessons, and the students who got good marks, perceived that physical activity is important and beneficial. For people who teach and instruct PE it is important to acknowledge the possibilities within physical activity to support adolescents’ creation of positive self-esteem and growth in overall well-being. Key words: self-perception, perceived physical competence, physical activity, PE mark